Vastuu kaupunkitilasta tarkoittaa kaupungista välittämistä (Väitös: FM Riina-Mari Lundman, 3.4.2018, maantiede)
Riina-Mari Lundman toteaa Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa, että kaupunkitilaan liittyvää vastuuta ei pidä ymmärtää vain velvollisuutena, vaan myös kaupungista välittämisenä ja tilankäytön haastamisena. Väittelijä toivoo, ettei kaupunkitilaa otettaisi niin vakavasti, vaan siihen suhtauduttaisiin enemmän leikkimielisesti.
Turun yliopiston tiedote 29.3.2018
Riina-Mari Lundman on tutkinut väitöskirjassaan erilaisia julkisen kaupunkitilan luovia, taiteellisia ja kulttuurisia käyttömuotoja ja toimintoja. Hän on tarkastellut, miten julkinen tila tarjoaa mahdollisuuksia erilaisten taide- ja kulttuuritapahtumien toteuttamista varten ja miten kaupunkilaiset, taiteilijat ja muut toimijat voivat osallistua kaupunkiympäristön luomiseen ja kehittämiseen.
– Toisaalta olen tutkinut, miten julkisen tilan kulttuurikäyttöjä pyritään hallinnoimaan ja kontrolloimaan erilaisten sääntöjen ja säännösten kautta ja miten luovat käytännöt voivat myös itsessään sisältää normeja ja kieltoja, Lundman kertoo.
Lundmanin tutkimus tarjoaa monipuolisen ja monitahoisen näkemyksen julkisesta kaupunkitilasta, jossa ”julkinen” viittaa asioihin, jotka voivat olla sekä avoimia että poliittisia, mutta jossa huomioidaan ja sallitaan myös julkisen tilan ristiriitainen luonne.
– Julkisen kaupunkitilan kulttuurikäyttöihin, sääntöihin ja vastuisiin liittyvät haasteet ja ristiriitaisuudet ovat osaltaan osoitus siitä, että julkinen tila on yhä keskeinen paikka erilaisille tilallisille neuvotteluille ja monimuotoisuudelle. Monet luovat ilmiöt kaupungeissa ilmenevätkin eräänlaisina virallisen ja epävirallisen toiminnan välimuotoina, Lundman toteaa.
Kaupunkitaide voi luoda uuden kaupunkikokemuksen
Lundmanin keskeisin käsitteellinen avaus koskee tilallisen vastuun käsitettä.
– Kaupunkitilaan liittyvän tilallisen vastuun osalta esitän, että vastuuta ei pidä ymmärtää ainoastaan velvollisuuksien kautta, vaan se sisältää lisäksi ajatuksen kaupungista välittämisestä ja vakiintuneen tilankäytön haastamisesta.
Lundmanin mukaan kaupunkitaiteessa voi olla kyse uudenlaisen kaupunkikokemuksen tuottamisesta, kaupunkitilan väliaikaisesta haltuunotosta, tilaan liittyvien epäkohtien esilletuomisesta tai luovien ratkaisujen etsimisestä erilaisiin ongelmiin. Toisaalta julkisen tilan taide ja kulttuuritapahtumat voivat olla ulossulkevia ja elitistisiä tai mitäänsanomattomia ja epäkiinnostavia.
– Juuri tämä erilaisten urbaanien ilmiöiden monipuolisuus tekee julkisen tilan, taiteen ja kulttuurikäyttöjen tutkimisesta mielenkiintoista, Lundman toteaa.
Väittelijä toivoo leikkisyyttä kaupunkitilan käyttöön
Lundmanin väitöskirja koostuu neljästä tapaustutkimuksesta, jotka edustavat julkisen kaupunkitilan erilaisia kulttuurikäyttöjä, kuten väliaikaisia taideinterventioita, alakulttuuritoimintaa, vakiintuneempia uuden julkisen taiteen muotoja ja taidelähtöisiä kaupunkisuunnittelumenetelmiä. Kaikki Lundmanin tapaustutkimukset ovat Turusta.
– Ensimmäinen tapaustutkimukseni koskee Turun kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaan kuulunutta Turku365-kaupunkitaidehanketta, jossa toteutettiin erilaisia julkisia kaupunkitaideteoksia eri puolilla Turkua vuoden 2011 aikana. Tarkastelen hankkeessa esiintynyttä leikkiä ja leikkisyyttä kaupunkitilan käyttöjen kannalta, Lundman kertoo.
Toisessa tapaustutkimuksessaan Lundman on tutkinut anarkistista Taideslummi-tapahtumaa, joka järjestettiin Turun julkisissa puistoissa vuosina 2007–2013. Taideslummissa Lundmania kiinnosti, miten tilallisen vastuun eri muodot ilmenivät tapahtuman aikana.
– Erikoista Taideslummissa oli, että se oli samanaikaisesti sekä mielenosoitus että kulttuuritapahtuma, joten siihen pätivät kokoontumislain eri pykälät. Tämä aiheutti erilaisia haasteita lain tulkinnan kannalta, ja vuonna 2011 tapahtuma keskeytettiin kaupungin ja poliisin toimesta, Lundman kuvailee.
Kolmas tapaustutkimus käsittelee Turussa vuoden 2015 lopulla avattua PAPU-patsasleikkipuistoa ja sen suunnitteluprosessia.
– Omaperäisestä ulkonäöstään huolimatta PAPU-puisto suunniteltiin kokonaan millimetrintarkkojen EU-turvallisuusstandardien mukaisesti. Mielenkiintoista hankkeessa oli, miten siinä pyrittiin tuomaan yhteen niinkin erilaiset asiat kuin leikki, taide ja standardit, Lundman kertoo.
Neljännessä tapaustutkimuksessa Lundman on tarkastellut taiteen ja mobiiliteknologian käyttöä osallistavan kaupunkisuunnittelun välineenä.
– Tuotimme ammattitaiteilijoiden kanssa lyhyitä videoita esittämään julkisten tilojen mahdollisia tulevaisuuden käyttöjä turkulaisissa Pansion ja Pernon lähiöissä, ja asukkaat saivat äänestää mieleisimpiään vaihtoehtoja älypuhelimella.
Eräänlaisena loppuhuomiona Lundman haluaa viitata kaupunkileikkiä koskevaan tutkimukseensa.
– Kirjoitan yhdessä artikkelissani, että kaupunkia ei tarvitse aina ottaa niin vakavasti, vaan sillä voi myös leikkiä. Toivoisinkin tietynlaista rentoutta ja leikkisyyttä kaupunkitilan käyttöön ja tuottamiseen, Lundman esittää.
***
FM Riina-Mari Lundman esittää väitöskirjansa Exploring Creative Geographies: Urban Art and the Cultural Uses of Public Spaces julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa tiistaina 3.4.2018 klo 12 (Turun yliopisto, Calonia, Cal 1 -luentosali, Caloniankuja 3, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Don Mitchell (Uppsala Universitet, Ruotsi) ja kustoksena emeritusprofessori Harri Andersson (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen.
FM Riina-Mari Lundman on syntynyt vuonna 1981 ja kirjoitti ylioppilaaksi Turun Klassikon lukiossa vuonna 2000. Lundman suoritti korkeakoulututkintonsa Turun yliopistossa vuonna 2007 (FM). Väitöksen alana on maantiede. Lundman työskentelee Turun yliopistossa tutkijana.
Väittelijän yhteystiedot: p. 040-7338262, rilund@utu.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/lundman_riina.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7162-6