Välittäjät avuksi "digitaalisten orpojen" sähköiseen terveysasiointiin (Väitös: FM Janne Lahtiranta, 12.6.2014, tietojärjestelmätiede)
FM Janne Lahtirannan väitöstutkimuksen mukaan sähköisten terveys- ja hyvinvointipalvelujen ulkopuolelle jäävien kansalaisten tukemisessa tehokkain tapa on sijaisasiointi.
Turun yliopiston tiedote 5.6.2014
FM Janne Lahtirannan väitöskirjatutkimuksessa tarkastellaan muuttuvaa terveys- ja hyvinvointipalvelujen kenttää ja esitellään keskeisimpiä kehityskulkuja.
Toimialasta riippumatta palvelut ovat muuttumassa yhä enenevissä määrin sähköisiksi itsepalveluiksi. Kehityskulku sai alkunsa 1990-luvulla sähköisestä pankkiasioinnista. Vastaava kehitys on nyt käynnissä muilla sektoreilla, kuten esimerkiksi vakuutusasioinnissa ja terveydenhuollossa.
Vaikka tietotekniikan käyttö halutaan mieltää tänä päivänä kansalaistaidoksi, eivät kaikki kansalaiset halua tai pysty käyttämään sähköisiä palveluja.
– Nykyinen kehitys johtaa pahimmillaan siihen, että lähitulevaisuudessa on vain sähköisiä itsepalveluja. Jos näin käy, pitää olla olemassa keinoja, joilla kaikki henkilöt saadaan palvelujen piiriin heidän arvoista, asenteistaan ja valmiuksistaan riippumatta. Meillä ei ole varaa unohtaa "digitaalisia orpoja", Lahtiranta korostaa.
Sähköiset terveyspalvelut eivät vastaa kansalaisten tarpeita
Lahtiranta toteaa väitöskirjassaan, että kansalaisen lähtökohdista toteutettuja sähköisiä terveyspalveluja ei ole vielä laajamittaisessa käytössä. Nykyiset sähköiset terveyspalvelut on toteutettu ensisijaisesti terveyspalvelujärjestelmän lähtökohdista ja niillä pyritään tukemaan terveyspalvelujen tarjoajien päivittäistä työtä.
– Omien laboratoriotulosten tai potilaskertomusten näkeminen on harvoin kansalaisen tarpeita vastaavaa terveysasiointia. Tiedon pitää olla ymmärrettävässä muodossa, samoin sen vaikutus arkeen. Tämä perusasia on jäänyt teknologiakehityksen jalkoihin esimerkiksi henkilökohtaisia terveystaltioita kehitettäessä, Lahtiranta sanoo.
Välittäjän tulisi ottaa huomioon arjen tarpeet
Keskeisenä keinona sähköisten palvelujen ulkopuolelle jäävien kansalaisten huomioimisessa väitöskirjassa esitellään välittäjän rooli. Erona aiempiin tutkimuksiin on se, että välittäjän rooli kuvataan nyt nimenomaan kansalaisen henkilökohtaisen terveys- ja hyvinvointiasioinnin sekä arjen tarpeiden lähtökohdista.
– Välittäjä ei ole uusi keksintö. Asiakasvastaava-toimintaa ja palveluohjausta on ollut olemassa jo pitkään ja näyttää siltä, että tämän kaltainen toiminta on lisääntymässä. Se mikä erottaa väitöskirjassa esitellyn välittäjän aiemmasta tutkimuksesta on roolin suhde palveluntarjontaan. Kyse ei ole palvelujen tarjoajien taloudellisten etujen suojelusta vaan kansalaisen "pärjäämisestä".
Teknologiaa käyttävän välittäjän roolin tueksi väitöskirja esittelee erilaisia ratkaisuja, joista pääosa on tietoteknisiä. Teknisten ratkaisujen esittelyn lisäksi väitöskirja arvioi roolin toteuttamista käytännössä osana terveyspalvelujärjestelmää tai uutta liiketoimintaa synnyttävänä palveluna.
– Sähköisen terveysasioinnin lähitulevaisuuden haasteiden ratkaisemiseksi ei kuitenkaan ole olemassa yleismaailmallisia ratkaisuja. Välittäjääkään ei tule mieltää sellaiseksi mutta tarve sille on selvä, Lahtiranta summaa lopuksi.
***
Torstaina 12. kesäkuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (ICT-talo, luentosali Beta, Joukahaisenkatu 3-5) julkisesti tarkastettavaksi FM Janne Lahtirannan väitöskirja "New and Emerging Challenges of the ICT-mediated Health and Well-being Services". Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Iordanis Kavathatzopoulos Uppsalan yliopistosta ja kustoksena professori Tapio Salakoski.
FM Janne Lahtiranta on syntynyt 1974 Noormarkussa ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1993 Kuninkaanhaan lukiosta Porista. Filosofian maisteriksi Lahtiranta valmistui 2003. Väitös kuuluu tietojärjestelmätieteen alaan.