Väittelijältä uudenlainen ratkaisu yli 2000 vuotta vanhaan filosofian ongelmaan (Väitös: VTL Mika Suojanen, 19.5.2017, filosofia)
Havainnoitsijan ominaisuuksien vaikutus ilmiöihin osoittaa mahdottomaksi, että havaittava ilmiö kuten värikäs muoto olisi ympäristön esine. Valtiotieteiden lisensiaatti Mika Suojanen osoittaa Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa, että identtisyyden ja syy-seuraus–suhteen yhdistäminen havaittavan ilmiön ja ympäristön esineen välille johtaa ristiriitaan. Uutta filosofiaa ja teoriaa luova tutkimus kritisoi nykyfilosofian tutkimusmetodeita. Tutkimus perustuu kaikille avoimeen arkikokemuksen dataan, havainnoitsijaa koskeviin faktoihin ja logiikkaan.
Turun yliopiston tiedote 9.5.2017
Hyvin suuri osa aikaisemmasta havaintoon liittyvästä filosofiasta yli 2000 vuoden ajalta on liittynyt siihen, mikä oikeasti on havaittava kohde ja saammeko havainnon avulla tietoa todellisuudesta.
– Ihmiset pitävät havaintoa helposti ymmärrettävänä ilmiönä ja luotettavana keinona saada informaatiota maailmasta. Kuitenkaan puheella ja havaittavilla ilmiöillä ei ole välttämättä mitään tekemistä toistensa kanssa. Sillä mitä ihmiset väittävät havaitsevansa, on vakavia seurauksia yhteiskunnissa. He oikeuttavat toimiaan väitteillä, vaikka nämä eivät perustuisi havaintoon. Suojanen sanoo.
Havaitsijan ominaisuuksien ja havainnon luonteen huomiotta jättäminen on johtanut sekavaan kuvaan havaintotilanteesta. Suojasen mukaan havaitsija ei voi ohittaa aivojensa tuottamia mielentiloja havaitakseen suoraan itsensä ulkopuolella olevia kappaleita ja tapahtumia.
– Havaintokokemus ei yksinään riitä osoittamaan, että me havaitsemme tietoisuutemme ulkopuolella olevia asioita vaikka suora realismi väittää näin olevan. Havaitsija ei suoraan tavoita ulkomaailmaa sisäisten mielentilojensa kautta, koska vain aisti-ilmiöt ja mielentilat ovat suoraan ja välittömästi havaittavissa, Suojanen perustelee.
Suojasen uudet, teoreettiset huomiot ovat kansainvälisesti merkittäviä filosofiassa. Aiemmat tutkimukset eivät ole tutkineet identiteettiä yhdessä kausaalisuuden eli syysuhteisuuden kanssa. Kausaalisuus havaintokokemuksessa on ollut tuttu filosofeille viimeistään 1600-luvulta lähtien, vaikka jo Aristoteleen tiedetään huomioineen sen omassa teoriassaan. Filosofit eivät ole myöskään tarkastelleet yhdessä mieli–ruumis ja mieli–maailma -ongelmia.
– Ei ole selvää, mitkä asiat havaintokokemuksessa ovat identtisiä, samoja, ja mitkä asiat eivät. Nykyisen tieteellisen käsityksen mukaan lähin ulkoinen syy havaintokokemukselle ja tajunnan ilmiöille on aivot, eikä havaitsijan mielen ulkopuolella oleva esine, Suojanen valaisee ongelmaa.
Suojasen väitöstutkimuksen oivalluksen mukaan havaintokokemuksen tarkastelu yhdessä identtisyyden ja kausaalisuuden kanssa aiheuttaa ristiriidan. Havaitsijan, oli hän ihminen, eläin tai kone, ominaisuuksista johtuen asiat ilmenevät niille erilaisina. Näin ollen on loogisesti ja fysikaalisesti mahdotonta, että se, mikä ilmenee suoraan havaitsijalle, on identtinen ulkoisen ympäristön kappaleen, esimerkiksi puun, kanssa.
– Puu ei ole riippuvainen havaitsijan ominaisuuksista. Kuitenkin sitä tietoisuuden kohdetta, joka näkyy suoraan havaitsijalle näkökentässä, voidaan manipuloida esimerkiksi kirurgisin toimenpitein saman aikaan, kun puu pysyy muuttumattomana. Esimerkiksi aivovaurio voi muuttaa näkymän ihan erilaiseksi, eri väriseksi tai muodot vääristyneiksi. Manipuloimalla aisteja tai aivoja tai lisäämällä elektroniikkaa voi havaittava ilmiö muuttua, vaikka puu on muuttumaton. Eli havaitsijan "osia" vaihtamalla havaittavat ilmiöt muuttuvat. Silloin havaittavat ilmiöt eivät ole maailman ilmiöitä vaan tajunnan. Jokin tietoisuuden suoraan havaittava hahmo on siten psykologinen, joka erottaa sen havaitsijan ulkopuolella sijaitsevasta puusta, todistelee Suojanen.
Suojanen päätteli tutkimuksessaan, että monimutkaisen kausaalisen tapahtumasarjan tuottama havaintoilmiö kumoaa identtisyyden sen välillä, mikä suoraan ilmenee havaitsijalle ja mikä sijaitsee havaitsijan ulkopuolella. Havaintoilmentymällä eli ”sense-datumilla” ja ulkomaailman kappaleella on eri ominaisuuksia, ja siten ne eivät ole yksi ja sama asia.
– Kun puu on yksi syy tapahtumasarjassa ja havaitsemani asia on seurausta ominaisuuksistani ja olosuhteista, niin on mahdotonta, että suoraan havaitsemani asia on puu. Kausaalisuus havainnossa johtaa ristiriitaan havaitun kohteen ja ulkoisen kappaleen identtisyyden kanssa, koska syy ja seuraus eivät ole koskaan identtisiä, toteaa Suojanen.
Suojanen myös kritisoi nykyfilosofian menetelmiä tutkimuksessaan.
– Nykyisin filosofiassa ja yleisemmin ihmistieteissä tutkitaan teoriat ja aatteet edellä. Kuitenkaan ajattelemalla ja teorioita tutkimalla ei saa selville, mitä havaitsemme. Yleisesti sanoen teoriat, loogiset argumentit ja kielenkäyttö eivät perustele kuvauksia ilmiöistä. Päinvastoin, koettavat ilmiöt pitäisi perustella teoriaa, loogisia argumentteja ja kielenkäyttöä, jos mahdollista. Kuitenkin pelkkä sanominen tuntuu nykyisin riittävän filosofian tutkimuksessa, Suojanen kritisoi.
***
VTL Mika Suojanen esittää väitöskirjansa The Immediate Object of Perception: A Sense-datum julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 19.5.2017 klo 12 (Turun yliopisto, Publicum, Pub 3 -luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii tohtori Paavo Pylkkänen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Olli Koistinen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.
VTL Mika Suojanen on syntynyt vuonna 1972 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulun aikuislukiossa 2002. Suojanen suoritti korkeakoulututkintonsa (VTL) Turun yliopistossa vuonna 2015. Väitöksen alana on filosofia.
Väittelijän yhteystiedot: p. 0405817959, mpsuoj(at)utu.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/suojanen%20mika.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.doria.fi/handle/10024/134516
**
Kaikki Turun yliopiston tiedotteet: www.utu.fi/tiedotteet
