Väittelijä tarttuu uudella otteella Kantin filosofian perustaan (Väitös: VTM Markus Nikkarla, 21.10.2017, filosofia)
Valtiotieteiden maisteri Markus Nikkarla esittää Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan, että tutkijat eivät ole asettaneet Immanuel Kantin filosofiaa riittävällä tarkkuudella historialliseen kontekstiinsa. Väittelijä tarttuu tutkimuksessaan tähän tehtävään ja esittää, että Kantin tulkintayrityksiä kohdanneet vaikeat ongelmat ovat näin ratkaistavissa.
Turun yliopiston tiedote 12.10.2017
Kantin filosofialla on ollut valtaisa vaikutus länsimaiseen ajatteluun. Esimerkiksi ihmisoikeuksien kannalta keskeinen ihmisarvon käsite pohjautuu Kantin moraalifilosofiaan. Nyt tarkastettavan väitöskirjan aiheena olevat kategorioiden transsendentaaliset deduktiot muodostavat Kantin pääteoksen Puhtaan järjen kritiikin tärkeimmän argumentin, jolla hän pyrki oikeuttamaan ajattelumme perustavien käsitteiden soveltamisen havaitsemaamme todellisuuteen. Tällainen perustava käsite on esimerkiksi kausaliteetin käsite. Aihe kuuluu teoreettiseen filosofiaan, mutta sen merkitys ei rajoitu pelkästään siihen.
– Kant oli systemaattinen filosofi, joten nämä deduktiot ovat ensiarvoisen tärkeitä koko hänen filosofiansa ymmärtämisen kannalta. Hänen moraalifilosofiansa perustana oleva käsitys tahdonvapauden mahdollisuudesta pohjautuu juuri näille deduktioille, Turun yliopistossa väittelevä Markus Nikkarla huomauttaa.
Kant-tulkintoja vaivaa anakronismi
Suuren filosofisen mielenkiintonsa vuoksi Kantin transsendentaalisia deduktioita on tutkittu huomattavan paljon. Ne ovat kuitenkin osoittautuneet myös äärimmäisen vaikeiksi ymmärtää. Valtavasta tutkimuskirjallisuuden määrästä huolimatta tutkijat eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen edes siitä, mitä Kant tarkalleen ottaen pyrkii todistamaan ja mitä hän käyttämillään termeillä tarkoittaa.
– Sitähän voisi luonnehtia jopa jonkinlaiseksi skandaaliksi, ettei näin merkittävää todistusta ole kyetty ymmärtämään. Tilannetta voisi verrata vaikkapa matematiikan kuuluisaan Fermat’n lauseeseen, joka oli satoja vuosia todistamatta. Kantin deduktiot ovat tavallaan vielä hankalampi tapaus, koska hänen esittämänsä todistus on saatavilla suoraan kirjasta lukemalla. Sitä ei vain ole kyetty ymmärtämään, Nikkarla luonnehtii.
Tälle epäonnistumiselle Nikkarla tarjoaa väitöskirjassaan selityksen pureutumalla seikkaperäisesti siihen filosofiseen kontekstiin, jossa Kant esitti deduktionsa. Tutkimuksen keskeisenä väitteenä on, että Kantin ajattelua on tulkittu anakronistisesti tutkijoiden omista lähtökohdista. Tämä ilmenee Nikkarlan mukaan ennen kaikkea tutkijoiden keskuudessa nousseessa kiistassa siitä, ajatteliko Kant havaintosisältöjemme olevan käsitteellisiä vai ei-käsitteellisiä.
– Tässä tulkinnallisessa kiistassa on kyse käsitteellisen ajattelumme ja mielen ulkoisen todellisuuden suhdetta koskevasta ongelmasta. Tämä on aivan perustavimpia filosofisia ongelmia, eikä sitä ole edelleenkään ratkaistu. Kant kyllä pyrki vastaamaan juuri tähän kysymykseen, mutta esitän väitöskirjassani, että hänen käsityksensä havaintosisällöstä ei ollut niin suoraviivainen kuin tutkijoilla on ollut tapana olettaa. Meillä saattaa hyvinkin olla tässä opittavaa Kantilta, Nikkarla pohtii.
Keskustelu jatkuu
Tarkastettavan väitöskirjan tehtävänasettelu on erittäin kunnianhimoinen, sillä Nikkarla rakentaa historiallisen tarkastelunsa pohjalta transsendentaalisista deduktioista uuden tulkinnan, jonka hän väittää välttävän ne ongelmat, joihin aikaisemmat tulkinnat ovat johtaneet. Nikkarla haluaa kuitenkin tuoda esiin myös astetta vaatimattomamman tavoitteen tutkimukselleen.
– Kantin transsendentaaliset deduktiot lukeutuvat filosofian historian vaikeimpiin argumentteihin, ja niiden tulkitseminen on varsin monitahoinen tehtävä. Jos tutkimukseni pystyy viemään tässä keskustelua eteenpäin, sekin on jo merkittävä saavutus, Nikkarla päättää.
***
VTM Markus Nikkarla esittää väitöskirjansa Kant's Transcendental Deductions: A New Elucidation julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 21.10.2017 kello 12 (Turun yliopisto, Publicum, Pub 3 -luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Houston Smit (University of Arizona, Yhdysvallat) ja kustoksena professori Olli Koistinen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen.
VTM Markus Nikkarla on syntynyt vuonna 1972 ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1991 Kastun lukiossa Turussa. Nikkarla suoritti korkeakoulututkintonsa (VTM) vuonna 2000 Turun yliopistossa. Väitöksen alana on filosofia.
Väittelijän yhteystiedot: p. 040 522 5841, marnikka@utu.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/nikkarla_markus.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6946-3