Väittelijä selvitti kiveksen toiminnan avainmekanismeja (Väitös LL Emmi Rotgers, 11.12.2015, fysiologia)

04.12.2015
Väitös

Kiveksen kehitys on monimutkainen prosessi, jonka aikana solun jakaantuminen, erilaistuminen ja solukuolema ovat tarkoin säädeltyjä sekä sukusoluissa että kiveksen somaattisissa tukisoluissa. Lääketieteen lisensiaatti Emmi Rotgers osoitti väitöstyössään, miten tunnetut solun jakautumisen säätelijäproteiinit toimivat kehittyvässä kiveksessä. Rotgers myös kehitti uusia menetelmiä kiveksen tutkimiseen.

 

​Turun yliopiston tiedote, 4.12.2015

Lääketieteen lisensiaatti Emmi Rotgers tutki retinoblastoomaproteiinin ja E2F- transkriptiotekijöiden toimintaa hiiren kiveksessä käyttäen erilaisia poistogeenisiä hiirimalleja. Ensimmäisessä osatyössään Rotgers osoitti, että retinoblastoomaproteiini  on välttämätön Sertolin solujen toiminnalle aikuisessa hiiren kiveksessä.
 
– Sertolin solut ovat kiveksen niin sanottuja äitisoluja, jotka käynnistävät kiveksen kehityksen sikiöaikana ja ohjaavat ja tukevat siittiönkehitystä aikuisessa kiveksessä. Ilman toimivaa retinoblastoomaproteiinia Sertolin solut ensin erilaistuivat normaalisti, mutta nuorella aikuisiällä ne alkoivat jakaantua uudelleen, taantuivat kehitysasteeltaan ja ajautuivat vähitellen solukuolemaan, mikä johti hedelmättömyyteen, Rotgers kertoo.
 
Sertolin solujen toimintahäiriön aiheutti E2F3-transkriptiotekijän säätelyhäiriö.

Väittelijä kehitti uuden tutkimusmenetelmän

Rotgers tutki väitöskirjatyössään myös E2F1-transkriptiotekijää, jolla on monta – vastakkaistakin – roolia siittiönkehityksessä. Se sekä suojaa sukusoluja solukuolemalta, että ajaa niitä kuolemaan siittiönkehityksen eri vaiheissa.  E2F1 sääteli myös sukusolujen kantasolupopulaatiota, joka huolehtii siitä, että uusia sukusoluja syntyy uroksella läpi elämän.

– Kives on hyvin monimutkainen kudos ja sen eri solutyyppien määrän laskeminen ja toiminnan muutosten kvantitoiminenon hyvin työlästä. Kehitimmekin virtaussytometriamenetelmän, jolla voidaan tutkia näiden eri solupopulaatioiden käyttäytymistä nopeammin ja tehokkaammin kuin aikaisemmin. Toivon, että kehittämämme tutkimusasetelma vasta-aineiden spesifisyyden validoimiseksi tulisi standardiksi myös muille ryhmille, jotka käyttävät virtaussytometriaa kiveksen tutkimiseen.

Rotgersin tutkimus on tuottanut uutta tietoa retinoblastooma- ja E2F-proteiiniperheiden välisistä monimutkaisista riippuvuussuhteista kiveksen kehityksessä sekä aikuisen siittiönkehityksessä.

– Joskus kuulee ihmeteltävän, miksi tällaisena liikakansoituksen aikana pitäisi tutkia lisääntymistä. On kuitenkin niin, että lisääntyminen on yksi ihmisen perustarpeista. Kivessyöpä ja lapsettomuus yleistyvät ja siittiömäärät laskevat maailmanlaajuisesti.  Kiveksen kehityksen ja toiminnan perusmekanismien tutkiminen on avainasemassa, kun pyritään löytämään ratkaisuja näihin ongelmiin tulevaisuudessa, Rotgers sanoo.

***

Perjantaina 11. joulukuuta 2015 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Publicum, Pub1-sali, Assistentinkatu 7, Turku) julkisesti tarkastettavaksi LL Emmi Rotgersin väitöskirja Family rivalry in the testis: Retinoblastoma protein and E2F transcription factors in testicular development and adult spermatogenesis. Virallisena vastaväittäjänä toimii Humphrey Hung-Chang Yao (NIEHS, Yhdysvallat) ja kustoksena professori Jorma Toppari Turun yliopistosta.

LL Emmi Rotgers on syntynyt vuonna 1986. Ylioppilastutkintonsa hän suoritti 2004 Tampereen lyseon lukiossa ja lääketieteen lisensiaatin tutkintonsa 2012 Turun yliopistossa. Väitös kuuluu fysiologian alaan.

Luotu 04.12.2015 | Muokattu 09.08.2021