Väittelijä löysi aiemmin tuntemattoman syyn aivosyövän hoitoresistenssiin (Väitös: MSc Amanpreet Kaur, 19.8.2016, patologia)
Ihmisen yleisin aivosyöpätyyppi glioblastooma on erittäin tappava tauti. MSc Amanpreet Kaur selvitti väitöstutkimuksessaan Turun yliopistossa, miksi useimmat nykyisin käytössä olevat syöpälääkkeet eivät tehoa glioblastoomasoluihin.
Turun yliopiston tiedote 16.8.2016
Glioblastooma on ihmisen yleisin aivosyöpätyyppi. Glioblastoomapotilaiden keskimääräinen elinikä diagnoosin jälkeen on vain yhdestä kahteen vuotta. Glioblastooman hoito on erittäin ongelmallista, sillä glioblastoomasolut selviävät useimpien nykyisin käytössä olevien syöpälääkkeiden tappavalta vaikutukselta. Syy tälle hoitoresistenssille on kuitenkin pitkään ollut tuntematon.
MSc Amanpreet Kaur selvitti syöpäbiologiseen perustutkimukseen perustuvassa väitöstutkimuksessaan PP2A-kasvuestäjäproteiinin mahdollista merkitystä glioblastooman hoitoresistenssissä. Kaur seuloi glioblastoomasolujen vastetta useille solujen signalointiverkostojen estäjämolekyyleille (kinaasiestäjät) ja havaitsi, että useiden lääkemolekyylien syöpäsoluja tappava vaikutus lisääntyy merkittävästi, kun samanaikaisesti estetään PP2A:ta säätelevän PME-1-proteiinin toimintaa.
‒ Tutkimus paljasti aiemmin täysin tuntemattoman mekanismin, joka toimii selektiivisesti glioblastoomasoluissa ja voi selittää tämän kliinisesti hyvin ongelmallisen syöpätyypin hoitoresistenssin salaisuuden. Työ edustaa perustutkimukseen nojaavaa translaationaalista syöpätutkimusta, joka on kaikkien uusien syöpähoitojen perusta, Kaur toteaa.
Tutkimustulokset tukevat glioblastooman uuden hoitostrategian mallittamista
Kaur teki väitöstutkimuksensa osana professori Jukka Westermarckin tutkimusryhmää, joka on aiemmin osoittanut, että PME-1 lisää glioblastoomasolujen kasvua ja että sen ilmentyminen ihmisen aivosyöpänäytteissä kuvastaa syövän pahanlaatuisuutta.
‒ Oli oletettavaa, että PME-1-välitteisellä hoitoresistenssillä voisi olla myös kliinistä merkitystä potilaiden hoitovasteen kannalta. Tätä tukee myös löydös, että kehitetyllä lähestymistavalla pystyttiin tappamaan hoidoille kaikkein resistenteimmätkin glioblastooman kantasolut, Kaur kertoo.
Kaur osoitti tutkimuksessaan myös, että PME-1 lisää glioblastoomasolujen hoitoresistenssiä vaikuttamalla HDAC4-molekyylin aktiivisuuteen. Havainto voi osoittautua merkittäväksi, sillä HDAC4:ää estäviä lääkemolekyyleja testataan parhaillaan erityyppisten syöpien hoidossa.
Tutkimuksessa tarkasteltujen molekyyliryhmien, kinaasiestäjien ja HDAC4-estäjien yhdistelmä voisi mahdollisesti jatkossa toimia glioblastooman uutena hoitostrategiana. Kaur teki väitöstutkimuksensa tutkimusryhmässä, joka työskentelee parhaillaan kyseisen hoitostrategian tehokkuuden mallittamisessa osana Jane ja Aatos Erkon säätiön tukemaa Turun yliopiston, Åbo Akademin ja Helsingin yliopiston tutkijoiden yhteistyöhanketta.
***
MSc Amanpreet Kaur esittää väitöskirjansa The role of PME-1 in cancer: Therapeutic implications julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 19.8.2016 klo 12.00 (Turun yliopisto, PharmaCity, Pha1-auditorio, Itäinen Pitkäkatu 4, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Frank B. Furnari (University of California-San Diego, USA) ja kustoksena professori Jukka Westermarck, Turun yliopisto. Tilaisuus on englanninkielinen.
MSc Amanpreet Kaur on syntynyt vuonna 1985 Punjabissa Intiassa. Korkeakoulututkintonsa (MSc) Kaur suoritti 2009 All India Institute of Medical Sciences -korkeakoulussa Delhissä. Väitöksen alana on patologia.
Väittelijän yhteystiedot: p. 045 8728946, amanpreet.kaur@utu.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/kaur-amanpreet.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://www.doria.fi/handle/10024/124410