Väittelijä ennustaa videopelien katoavan (Väitös: YTM Veli-Matti Karhulahti, 8.5.2015, mediatutkimus)

​Turun yliopiston tiedote 29.4.2015

Videopeli ei oikeastaan ole peli. Näin toteaa Veli-Matti Karhulahti tuoreessa väitöstutkimuksessaan, joka kartoittaa videopeli-ilmiön suhdetta aikamme kulttuuriin sekä pelaamisen historiaan.

– Videopelaamisesta on vuosikymmenten saatossa muodostunut lukuisten eri kulttuurimuotojen sekoitus. Toiminnan yksioikoinen käsittely ’pelaamisena’ sivuuttaa kaikki ne piirteet, jotka ovat tehneet siitä suositun ja merkittävän ilmiön, Karhulahti harmittelee.

Videopeli-käsitteen alle mahtuu Karhulahden mukaan lukuisia toisistaan lähes täydellisesti poikkeavia esineitä. Seikkailu- ja tarinapelit saattavat erota vain nimellisesti romaaneista tai sarjakuvista; moni strategiapeli taas koostuu pitkälti luovasta rakentelusta, joka muistuttaa käsitöitä. Oma lukunsa ovat ne verkkopelit, jotka toimivat ensisijaisesti ystävien tapaamispaikkoina.

– Tutkimukseni ei missään nimessä pyri muuttamaan kielenkäyttöä. Tarkoituksena on sen sijaan lisätä tietoisuutta siitä, ettei saman käsitteen piiriin laskettavilla aktiviteeteilla ole välttämättä paljoakaan yhteistä. Tämän ymmärtäminen on tärkeää niin vanhempien, mediakasvattajien, kuin videopelaamisen vaikutuksia tutkivien psykologienkin näkökulmasta, Karhulahti painottaa.

Valtaosa videopelaamisen aiheuttamasta hämmennyksestä vanhempien ja mediakasvattajien keskuudessa johtuu Karhulahden mukaan siitä, että harva tiedostaa ilmiön kirjon. Saman tiedonpuutteen hän näkee ongelmallisena myös videopelien vaikutuksia kartoittavassa tutkimuksessa, jossa liian harvoin tarkennetaan millaista videopelaamista tutkimus käsittelee.

Videopelit eivät ole mielikuvitusmaailmoja

Karhulahden mukaan suurin osa videopelejä koskevista huolista voidaan tiivistää yhteen kysymykseen: missä kulkee toden ja epätoden välinen raja? Pelaamalla koettu tarina, virtuaaliseen maailmaan rakennettu asunto ja verkon välityksellä tavattavat tekoäly- ja ihmisystävät ovat hämärtäneet fiktion käsitteen liki hyödyttömäksi. Videopelien esineet, ihmiset ja omaisuudet eivät edellytä kuvittelua, vaan sijaitsevat kyseisissä ympäristöissä aivan oikeasti.

– Videopelien ja muiden virtuaalisten paikkojen materiaalinen kaksijakoisuus on arvoitus, joka tulee kiusaamaan niin tutkijoita, juristeja kuin ekonomistejakin vielä pitkään. Se on kuitenkin varmaa, että videopelaamisen tuottamat kokemukset ovat aitoja. Kokemukset ovat ihmisen omia, ja siinä suhteessa videopeleissä koetut ilot, surut ja muut tunteet ovat aina oikeita, muistuttaa Karhulahti.

Videopelaaminen katoaa, pelaaminen jää

Karhulahti esittää väitöskirjassaan yllättävän vision videopelaamisen tulevaisuudesta. Hän uskoo videopelaamisen kuolevan pian pois.

– Videopelaaminen on teknologian mahdollistama kulttuurimuoto, joka tulee teknologisen kehityksen myötä pikkuhiljaa väistymään uusien innovaatioiden tieltä. Tämä ei tietenkään tarkoita itse pelaamisen katoamista, vaan ainoastaan sitä, että vuosikymmenten päässä odottavat enemmän tai vähemmän digitaaliset leikki- ja pelimuodot tulevat eroamaan radikaalisti nykyisistä, kutsutaan niitä sitten millä nimellä tahansa, Karhulahti toteaa.

Esimerkkinä tästä Karhulahti mainitsee eUrheilun, joka hakee parhaillaan kulttuurista hyväksyntää. Kyseinen organisoitu toiminta on hänen mukaansa jo tänään paljon lähempänä lajikohtaista harrastamista kuin videopelaamista. Satojen ja tuhansien tuntien kuluttaminen harjoitteluun on eUrheilupeleissä arkipäivää myös amatööreille.

– On kuvaavaa, että eräät maailman pelatuimmista videopeleistä ovat hiljattain alkaneet kutsua itseään eUrheilulajeiksi. Nämä verkossa monesti ilmaiseksi harrastettavat ryhmäaktiviteetit palaavatkin ironisesti pelaamisen juurille, sillä niissä voimme jälleen puhua pelaamisesta sanan perinteisessä, sosiaalisuutta ja usein fyysisyyttäkin sisältävässä merkityksessä, sanoo Karhulahti.

***

Perjantaina 8. toukokuuta 2015 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (PharmaCity, Pha1-auditorio, Itäinen Pitkäkatu 4) julkisesti tarkastettavaksi yhteiskuntatieteiden maisteri Veli-Matti Karhulahden väitöskirja Adventures of Ludom: A Videogame Geneontology. Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Espen Aarseth Kööpenhaminan IT yliopistosta ja kustoksena professori Jukka Sihvonen.

Veli-Matti Karhulahti on syntynyt 1984 Järvenpäässä ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 2003 Aurajoen lukiosta. Yhteiskuntatieteiden maisteriksi Karhulahti valmistui vuonna 2010 Itä-Suomen yliopistosta. Parhaillaan hän toimii tutkijana Turun yliopistossa. Väitös kuuluu mediatutkimuksen alaan.

Väitöskirjan myynti: Turun yliopiston verkkokauppa UTUshop, https://utushop.utu.fi/c/2-annales-universitatis-turkuensis/