Väitös todisti päivystyspisteiden tulehdusarvo- ja hengitystiepikatestit luotettaviksi (Väitös: LL Lauri Ivaska, 17.2.2017, lastentautioppi)

Ivaska toteutti pikatestien ja perinteisten laboratoriokokeiden vertailun Turun yliopistollisen keskussairaalan (Tyks) lastenklinikan päivystyksessä, osana potilaiden normaalia hoitoa.  Pikatesti on käytössä jo lähes kaikissa Suomen päivystyspisteissä.

 

– Aiemmat tutkimukset ovat lähinnä keskittyneet testien vertailemiseen laboratorio-olosuhteissa. Tutkimuksessani vakavien bakteeri-infektioiden tunnistamiseen tai poissulkemiseen käytettävät CRP:n ja veren valkosolujen pikatestit todettiin käytettävyydeltään ja tarkkuudeltaan hyviksi – jopa lääkärien käsissä. Myös hengitystievirusten pikatesti oli toimiva: vertailussa viruslaboratorion vakiomenetelmään, testin herkkyys influenssalle oli noin 80 prosenttia ja RS-virukselle noin 90 prosenttia, Ivaska sanoo.

 

Ivaskan mukaan verestä mitattavat merkkiaineet täydentävät tarvittaessa lääkärin kliinistä arviota kuumeisesta lapsipotilaasta.

 

– Yhtäältä tavoitteena on tunnistaa antibioottihoidosta hyötyvät potilaat mahdollisimman nopeasti, toisaalta mahdollisimman moni lapsi halutaan säästää turhilta antibioottikuureilta, Ivaska sanoo.

 

Viruspikatestistä on puolestaan apua influenssalääkityksen paremmassa kohdentamisessa, sairaalaan otettavien potilaiden eristämisessä sekä turhien verikokeiden tai kuvantamistutkimusten vähentämisessä.

 

Ivaska tutki Turun yliopistoon tekemässään väitöskirjassa lisäksi CRP:n sekä toisen bakteerimerkkiaineen, prokalsitoniinin, keskinäisiä eroja lapsipotilailla.

Tutkimuksessa vahvistettiin aiempi havainto veren prokalsitoniinitason CRP-tasoa nopeammasta noususta verenmyrkytykseen sairastuneilla potilailla. Uusi löydös oli, että tyypin 1 diabetekseen joskus liittyvä ketoasidoosi, eli happomyrkytys, voi nostaa veren prokalsitoniinipitoisuutta merkittävästi ilman, että potilailla olisi ollut viitettä bakteeri-infektiosta.

Virustautien toteamiseen ei toistaiseksi ole rutiinikäytössä olevaa verikoetta. Tällainen virusinfektiolle spesifinen merkkiaine voisi johtaa entistä kattavampaan virus- ja bakteeritautien erottelun.

– Teimme yhteistyössä Tyksin yhteispäivystyksen kanssa tutkimuksen lasten nielutulehdusta aiheuttavista viruksista ja bakteereista sekä verinäytteiden tarpeesta. Virus oli osoitettavissa 76 prosentilla potilaista, tosin osalla yhdessä bakteerin kanssa. Verestä mitattava MxA-merkkiaine oli koholla valtaosalla virustautia, mutta ei yksin bakteeritautia, sairastavista potilaista, Ivaska kertoo.

Tyksin lastenklinikalla erikoistuvana lääkärinä toimiva Ivaska toteaakin, että tutkimuksen perusteella verikokeita ei jatkossakaan rutiinisti tarvita nielutulehduksen toteamiseen, MxA vaikuttaa kuitenkin lupaavalta merkkiaineelta virustautien tunnistamisessa.

 

Tulevaisuuden ajatuksena on tutkia eri merkkiaineiden yhteiskäytöstä saatavaa hyötyä.

– Yhdistämällä eri merkkiaineiden mittaukset, voimme jatkossa yhä tarkemmin arvioida, onko kuumetaudin aiheuttanut virus, bakteeri vai kenties virus ja bakteeri yhdessä. Laajempaan kliiniseen käyttöön verikoe voidaan ottaa kuitenkin vasta, kun sen käytön turvallisuus ja vaikuttavuus hoitoratkaisuihin on tutkittu, Ivaska sanoo.

Ajatus bakteeri- tai virustautien diagnosoinnista mittaamalla verestä potilaan omaa puolustusvastetta on jo vanha. Muun muassa CRP:n nousu keuhkokuumeessa todettiin jo 1930-luvulla. Viimeaikainen tutkimus onkin keskittynyt eri biomerkkiaineiden mittausten yhdistämiseen paremman tarkkuuden saavuttamiseksi.

– Tulevaisuuteen on vaikea nähdä, mutta uskon MxA-mittauksen tai jonkin muun vastaavan virusverikokeen olevan kliinisessä rutiinikäytössä Turussa viiden vuoden ja muualla maailmassa 10 vuoden kuluttua, Ivaska sanoo.

**

LL Lauri Ivaska esittää väitöskirjansa Diagnostic studies in children with acute infections: Microbes and biomarkers julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 17.2.2017 klo 12.00 (Tyks, U-sairaala, lastenklinikan luentosali, Hämeentie 11, Turku).

 

Vastaväittäjänä toimii professori Tobias Tenenbaum (Universität Heidelberg, Saksa) ja kustoksena professori Ville Peltola (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen.

LL Lauri Ivaska on syntynyt vuonna 1982 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Paraisten lukiossa 2001. Korkeakoulututkintonsa (LL) Ivaska suoritti Turun yliopistossa vuonna 2009. Väitöksen alana on lastentautioppi. Ivaska työskentelee Tyksin lastenklinikalla erikoistuvana lääkärinä.

Väittelijän yhteystiedot: p. 040 8311 259, ljivas(at)utu.fi

Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/ivaska_lauri.jpg

 

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.doria.fi/handle/10024/130855

 

**

 

Kaikki Turun yliopiston tiedotteet: www.utu.fi/tiedotteet