Vainoamalla harhaoppisia hoidettiin kirkon sisäistä kriisiä (Väitös: FM Reima Välimäki, 8.10.2016, kulttuurihistoria)

​Turun yliopiston tiedote 29.9.2016

Väitöskirja The Awakener of Sleeping Men rakentuu myöhäiskeskiajan merkittävimmän inkvisiittorin Petrus Zwickerin uran ja kirjoitusten ympärille. Zwicker oli “harhaoppisen turmeluksen inkvisiittori” (inquisitor heretice pravitatis) eri puolilla saksalaista keisarikuntaa vuosina 1391–1404. Hän kuulusteli ja käännytti todennäköisesti tuhansia valdesilaisia.

Valdesilaiset olivat katolisen kirkon harhaoppiseksi julistama ryhmä, joka perustui köyhyyden ideaalille sekä maallikoiden saarnaukselle ja keskinäiselle ripittäytymiselle. Myöhäiskeskiajan valdesilaiset suhtautuivat vihamielisesti papistoon, kirkon valtaan ja omaisuuteen sekä moniin keskiajan kirkon oppeihin, kuten pyhimyskulttiin.

– Zwickerin jälkivaikutus oli jopa hänen inkvisiittorinuraansa merkittävämpi: hänen kirjoittamansa valdesilaisten vastaiset polemiikit kuuluivat myöhäiskeskiajan tärkeimpiin harhaoppisia käsitteleviin teoksiin.  Zwickerin ja hänen lähipiirinsä kirjoittamista teksteistä on käyty tieteellistä keskustelua 1800-luvun lopulta lähtien, mutta ennen tätä tutkimusta niistä ei ole kyetty muodostamaan kokonaistulkintaa, Turun yliopistossa väittelevä Reima Välimäki sanoo.

Käsikirjoitukset muodostavat arvoituksellisen verkon

Tutkimuksen päätelmät perustuvat huolelliseen käsikirjoitustutkimukseen ja eri tekstiversioiden ja -kokoonpanojen vertailuun. 

– Huolimatta siitä että tekstit oli pakko jäljentää käsin, myöhäiskeskiaikainen kirjallinen kulttuuri muistuttaa enemmän verkkojulkaisuja ja -keskusteluja kuin painetun kirjan valtakautta. Kuka tahansa saattoi kopioida, muokata ja koostaa tekstejä uudelleen, ja kirjoittajat itse saattoivat julkaista teoksensa eri versioina, Välimäki kertoo. 

Eri käsikirjoituksia vertailemalla Välimäki todistaa, että aiemmin anonyymina pidetty teksti Refutatio errorum oli hyvin todennäköisesti Petrus Zwickerin kirjoittama luonnos, josta Zwicker myöhemmin muokkasi pääteoksensa Cum dormirent homines.

Erityisesti käytännölliset tekstit kuten inkvisiittoreiden manuaalit olivat helposti muokattavissa ja jatkuvassa muutoksessa. Myös tekstien käyttötarkoitus muuttui.  Tutkijat eivät ole aiemmin kyenneet määrittelemään, mitä Petrus Zwickerin nimissä kulkeneet, inkvisitiomanuaaleja muistuttavat kokoelmat olivat. Välimäki esittää, että valtaosa säilyneistä käsikirjoituksista on papistolle tarkoitettuja yleisiä ohjekirjoja, ja ainoastaan yhdessä käsikirjoituksessa on säilynyt täysi ammattimainen, Petrus Zwickerin ja hänen avustajiensa käyttämä inkvisiittorin ohjekirja. Tästä käsikirjoituksesta Välimäki on löytänyt aiemmin tuntemattomia dokumentteja, jotka valottavat 1390-luvun harhaoppivainoja Itävallassa.

Maallikoiden uskonkäsityksiin paneuduttiin perusteellisesti

Tutkimus luo uuden käsitteen retheologisation of heresy, harhaoppisuuden uudelleenteologisoituminen.

– Harhaoppisuuden tutkimus ja tuomitseminen oli 1200-luvulla päätynyt erityisvaltuuksilla toimineiden tuomareiden, kerettiläisyyden inkvisiittoreiden, valtaan. Kysymykset oikeasta ja väärästä opin tulkinnasta jäivät taka-alalle, kun inkvisiittorit ja juristit keskittyivät määrittämään rangaistuksia eriasteisesta osallisuudesta kerettiläisiksi katsottujen liikkeiden toimintaan. Uskonnolliset tuomarit eivät niinkään kysyneet uskosta, vaan teoista.

Myöhäiskeskiajalla tapahtui jälleen käänne, ja saksankielisessä Euroopassa se sijoittuu tutkittavaan ajanjaksoon 1300-luvun lopussa. Inkvisiittori Petrus Zwicker lähipiireineen oli keskeisessä roolissa. Valdesilaisia vastaan kirjoittivat muutkin, mutta Zwickerin poleemiset teokset elvyttivät 1200-luvun alkupuolen opillista, väittelevää argumentaatiota.

– Kuulusteluissa myös tavallisten maallikoiden uskonkäsityksiin paneuduttiin ennenäkemättömällä tarmolla. Inkvisiittoreiden retoriikka ei pysynyt latinankielisissä teksteissä, vaan levisi saarnoina ja kansankielisinä käännöksinä. Maallikoiden oletettiin ymmärtävän oikean ja väärän opin ero – ja kantavan seuraukset rajan väärälle puolelle astumisesta, Välimäki sanoo.

Opillisiin kysymyksiin keskittyvällä harhaoppisuuden vainolla oli konkreettisia seurauksia. Euroopan ollessa jakautunut lännen suuressa skismassa (1378–1417) ensin kahden, sitten kolmen paavin alaisuuteen, kirkon arvovallan kyseenalaistivat monet muutkin kuin valdesilaiset.

Valmiiksi hajanaista valdesilaisten ryhmää vastaan oli kuitenkin helppo hyökätä. Samalla muutkin, jotka arvostelivat pyhimyskulttia, aneita tai kirkon omaisuutta asettuivat kyseenalaiseen valoon. Valdesilaisuudesta tuli lyömäase, jota käytettiin myös silloin, kun hyvin tiedettiin, ettei vastapuoli kannattanut heidän oppiaan.

– Paikallisella tasolla kerettiläisten tuomitseminen ja siihen liittyvät näyttävät rangaistukset välittivät viestiä, että kirkko, joka ei kyennyt ratkaisemaan omia perustavanlaatuisia ongelmiaan, teki sentään jotain varjellakseen kristikunnan yhtenäisyyttä ja opin puhtautta, Reima Välimäki sanoo.

***

FM Reima Välimäki esittää väitöskirjansa The Awakener of Sleeping Men. Inquisitor Petrus Zwicker, the Waldenses, and the Retheologisation of Heresy in Late Medieval Germany julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 8.10.2016 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina, Osmo Järvi -luentosali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).

Vastaväittäjänä toimii professori Peter Biller (Yorkin yliopisto, Iso-Britannia) ja kustoksena professori Marjo Kaartinen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen.

FM Reima Välimäki on syntynyt vuonna 1984 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Lavian lukiossa vuonna 2003. Korkeakoulututkintonsa (FM) Välimäki suoritti Turun yliopistossa vuonna 2011. Väittelijä työskentelee projektitutkijana Turun yliopistossa sekä asiamiehenä Institutum Romanum Finlandiae -säätiössä. Väitöksen alana on kulttuurihistoria.

Väittelijän yhteystiedot: p. 040 507 2877, rsmval(at)utu.fi 

Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/valimaki_reima.jpg

Väitöskirja on saatavilla ainoastaan painettuna, ja sitä voi tiedustella väittelijältä.