Vaikuttavimmat pelikokemukset eivät ole hauskoja (Väitös: FM Jukka Vahlo, 14.4.2018, folkloristiikka)
Pelaamista pidetään yleisesti pelkkänä hauskanpitona tai ajantappona. Turun yliopistossa väittelevän Jukka Vahlon mukaan käsitys antaa videopelien pelikokemuksesta liian kapean kuvan. Vahlon väitöstutkimuksessa on löydetty viisi pelaamisen perusmieltymystä ja seitsemän pelaajapersoonaa, joita voidaan hyödyntää myös peliliiketoiminnassa.
Turun yliopiston tiedote 9.4.2018
Videopelien pelikokemuksesta vallitsee yksipuolinen ja osittain virheellinen käsitys. Turun yliopistossa väittelevän Vahlon mukaan kaikki eivät pelaa vain viihtyäkseen tai paremman tekemisen puutteessa.
– Kyselyaineiston analyysi paljastaa, että osa pelaajista pelaa pääasiassa pelien haasteiden takia, ja osa taas uppoutuakseen pelimaailmoihin. Haasteiden takia pelaaminen on yhteydessä toiveeseen hauskasta pelikokemuksesta, mutta uppoutumisen takia pelaaminen ei, Vahlo kertoo.
Peleihin uppoutumista on kuvattu aiemmassa tutkimuksessa eskapistisen käyttäytymisen muodoksi, jolloin pelikokemus näyttäytyy pakona ahdistavasta tai tylsästä arjesta. Vahlon mukaan peleihin uppoutuminen ei ole pelaajien näkökulmasta todellisuuspakoa, vaan avain merkityksellisiin pelikokemuksiin:
– Uppoutumisen eli immersion ja itseilmaisun vuoksi pelaaminen ennustaa pelaamiseen liitettyä syvempää merkityksellisyyttä, mieleenpainuvuutta ja voimakkaiden tunteiden kuten jopa surun kokemisen toivetta.
Vahlon väitöstutkimuksessa ilmenee, että merkitykselliset pelikokemukset muistetaan usein vuosikymmentenkin jälkeen.
– Havaitsin pelaajahaastatteluissani, että erityisesti yhdessä koetut immersiiviset pelikokemukset koetaan usein tärkeinä myös oman identiteetin kannalta. Ne voivat piirtyä mieleen yhtä kirkkaina kuin muutkin tärkeät kokemuksemme, Vahlo toteaa.
Videopeleillä yhteys perinteisiin pihaleikkeihin
Folkloristiikassa on tutkittu pihaleikkejä ja pelejä jo 1800-luvulta alkaen. Videopelejä ei ole tieteenalalla tutkittu aiemmin, mikä johtuu vakiintuneesta käsityksestä, että kaupalliset tuotteet eivät kuulu kansanomaiseen kulttuuriin. Vahlon mukaan kaupallisten tuotteiden muokkaaminen ja niiden kokemisen traditiot sopivat kuitenkin hyvin folkloristiikan alaan.
– Videopelit ovat tyypillisesti kaupallisia tuotteita, mutta pelaamisen kokemukset eivät ole keskenään samanlaisia. Osallistumme pelaajina aktiivisesti pelien etenemiseen, ja tästä syystä kaikki pelit ovat aina myös kansanomaisen kulttuurin ilmentymiä, Vahlo toteaa.
Vahlon mukaan pelifirmat pyrkivät suunnittelemaan kokonaisvaltaisia pelikokemuksia, vaikka tehtävä on mahdoton. Pelikokemusta määrittävät myös pelaajan itseilmaisu, pelimotivaatio ja kulttuuriset traditiot.
Videopelien suunnittelun ytimessä olevat pelidynamiikat eli pelaaja-peli-vuorovaikutuksen muodot ovatkin pysäyttävän samankaltaisia perinteisten pihaleikkien ja -pelien kanssa.
– Pelidynamiikat ovat olennaisia sekä pelikulttuurien että pelibisneksen kannalta. Siksi peligenretkin nimetään usein niiden mukaan. Puhumme esimerkiksi toimintapeleistä, seikkailupeleistä, roolipeleistä ja tasohyppelypeleistä. Nämä pelaamista kuvaavat toimintamuodot eivät ole kaupallisten videopelien keksintöä vaan ne erottelivat jo perinteiset pihapelit ja -leikit toinen toisistaan.
Viisi pelaamisen perusmieltymystä, seitsemän pelaajapersoonaa
Tutkimuksen mukaan pelaajien mieltymyksiä pelivuorovaikutuksen eri muotoihin voidaan kuvata viiden ulottuvuuden kautta. Pelaajat sekä Suomessa että Tanskassa eroavat toisistaan siinä, minkälaisesta pelaaja–peli-vuorovaikutuksesta he pitävät ja mitä he inhoavat.
– Pelaajat hahmottavat pelejä aggression, johtamisen, tutkiskelun, koordinaation ja huolenpidon ulottuvuuksilla. Voimme tunnistaa pelaajatyyppejä sen mukaan, miten mieluisiksi pelaajat kokevat nämä viisi ulottuvuutta, Vahlo kertoo.
Väitöksessä esitellään seitsemän toisistaan poikkeavaa pelaajatyyppiä eli pelaajapersoonaa, jotka Vahlo tunnisti folkloristiikan alalle poikkeuksellisesti Tekesin rahoittamissa tutkimuksissa. Vahlon mukaan pelaajapersoonien tunnistaminen on arvokasta sekä kansanomaisia kulttuureja tutkivalle folkloristille että peliteollisuudelle.
– Pelaajapersoonien avulla voidaan ennustaa, minkä pelin pelaajat hankkivat ja minkä he jättävät kaupan hyllylle. Niitä voidaan siten hyödyntää pelaajalähtöisessä pelinkehityksessä ja pelien kohdennetussa markkinoissa. Folkloristiikalle pelaajapersoonat kertovat pelikulttuurien traditioista ja trendeistä. Psykologisen tutkimuksen kannalta on olennaista kysyä myös, ovatko persoonallisuuden piirteet ja pelaajapersoonat yhteydessä toisiinsa, Vahlo sanoo.
***
FM Jukka Vahlo esittää väitöskirjansa In Gameplay. The Invariant Structures and Varieties of the Video Game Gameplay Experience julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 14.4.2018 klo 12 (Turun kauppakorkeakoulu, LähiTapiola-sali, Rehtoripellonkatu 3, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori emeritus Simon J. Bronner (Penn State Harrisburg, Yhdysvallat) ja kustoksena professori Pekka Hakamies (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen.
FM Jukka Vahlo on syntynyt vuonna 1977 ja kirjoitti ylioppilaaksi Kaarinan lukiossa vuonna 1996. Vahlo suoritti korkeakoulututkintonsa (FM) Turun yliopistossa vuonna 2004. Väitöksen alana on folkloristiikka. Vahlo työskentelee Turun kauppakorkeakoulussa tutkimuspäällikkönä.
Väittelijän yhteystiedot: p. 0509119776, jukka.vahlo@utu.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/jukkavahlo.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7169-5