Ulkomailta adoptoitujen lasten kiintymyssuhteen häiriöt ovat riskitekijä myöhemmille ongelmille (Väitös: LL Hanna Raaska, 10.10.2015, lastenpsykiatria)
Valtaosa ulkomailta adoptoiduista lapsista sopeutuu hyvin uusiin olosuhteisiin. Adoptoiduilla lapsilla on kuitenkin ikätovereita enemmän kehityksellisiä ja sosioemotionaalisia ongelmia. LL Hanna Raaskan väitöstutkimus osoittaa, että ne lapset, joilla on adoption jälkeen kiintymyssuhdehäiriön oireita, ovat suuremmassa riskissä myös myöhempien ongelmien osalta.
Turun yliopiston tiedote 1.10.2015
Monet ulkomailta adoptoidut lapset ovat eläneet ensimmäisen elinvuotensa ympäristössä, jossa mahdollisuus virikkeisiin tai pysyviin hoivasuhteisiin on rajoittunut. Näiden puutteiden tiedetään lisäävän riskiä sekä kiintymyssuhdehäiriöihin että kehityksellisille ongelmille.
Kiintymyssuhdehäiriöiden vaikutuksista lapsen myöhemmälle kehitykselle tiedetään kuitenkin edelleen vain vähän. LL Hanna Raaska selvitti väitöstutkimuksessaan, onko niillä lapsilla, joilla on adoption jälkeen kiintymyssuhdehäiriön oireita myös enemmän muita ongelmia pitkäaikaisesti.
– Tutkimus osoittaa, että valtaosa suomalaisista adoptiolasista on hyvin sopeutuneita. Oppimisen ja kielenkehityksen ongelmia sekä koulukiusauskokemuksia oli enemmän niillä lapsilla joilla oli tulovaiheessa kiintymyssuhdehäiriön oireita. Adoptoiduilla lapsilla oli enemmän kiintymyssuhdekäytöksen ongelmia kuin verrokkilapsilla kaksi vuotta adoption jälkeen, mutta ero ikätovereihin ei ollut nähtävissä enää neljä vuotta adoptiosta, Raaska kertoo.
Oirehtivat lapset saatava tuen piiriin
Vuosina 1985–2007 adoptoitujen lasten vanhemmille ja lapsille itselleen lähetettiin kyselylomakkeita lapsen oireista, kokemuksista ja kehityksestä. Tutkimukseen vastasi 1450 henkilöä.
Kyselylomakkeilla arvioitiin lapsen reaktiivisen kiintymyssuhdehäiriön oireita adoption jälkeen sekä lapsen senhetkisiä oppimiseen ja kielenkehitykseen liittyviä ongelmia. Lapsilta kysyttiin myös kokemuksia koulukiusaamisesta. Tämän lisäksi arvioitiin muutosta 212:lle lapsista toteutettavassa kiintymyssuhdekäyttäytymisen seurantatutkimuksessa kaksi ja neljä vuotta adoption jälkeen. Tuloksia verrattiin suomalaiseen verrokkiryhmään.
– Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että adoption jälkeiset kiintymyssuhdehäiriön oireet ovat merkki riskistä myöhemmille kehityksen ongelmille. Nämä ongelmat tulisi tunnistaa, sekä ohjata lapset osaavan tuen piiriin, Raaska painottaa.
Väitöstutkimus on osa suomalaista FinAdo-tutkimusta (Finnish Adoption Study).
---
Lauantaina 10. lokakuuta 2015 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Sirkkala, Artium, Janus-sali, Kaivokatu 12, Turku) julkisesti tarkastettavaksi lääketieteen lisensiaatti Hanna Raaskan väitöskirja Symptoms of attachment disorders and their associations with the child’s background and developmental outcome (Kiintymyssuhdehäiriöiden oireet ja niiden yhteydet lapsen taustatekijöihin ja kehityksellisiin ongelmiin). Virallisena vastaväittäjänä toimii dosentti Kaija Puura Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Andre Sourander Turun yliopistosta.
LL Hanna Raaska on syntynyt vuonna 1965 Tampereella ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1984 Tampereen yhteiskoulun lukiosta. Lääketieteen lisensiaatiksi Raaska valmistui 1993 Kuopion yliopistosta. Parhaillaan hän toimii apulaisylilääkärinä HYKS:ssa. Väitös kuuluu lastenpsykiatrian alaan.
Väitöskirjan myynti: Turun yliopiston verkkokauppa UTUshop, https://utushop.utu.fi/c/2-annales-universitatis-turkuensis/