Työskentelyä tehostetaan tunnepuheen avulla (Väitös: FM Mona Mannevuo, 12.9.2015, sukupuolentutkimus)

​Terapeuttinen tunnekulttuuri ei ole Mannevuon mukaan uusi ilmiö, vaan se on muodostunut 1900-luvun kuluessa osana rationalisointia ja kapitalismia. Yksilökeskeisiä psykologisia malleja on 2000-luvulla yhä intensiivisemmin tarjottu ratkaisuksi työelämän aiheuttamiin pieniin ja suuriin kurjuuksiin.

– Työntekijöitä opetetaan erilaisten konsulttien ja henkilöstöhallinnon toimesta esimerkiksi sopeutumaan muutokseen ja löytämään itsestään intohimoinen yrittäjähenkinen asenne, Mannevuo havainnollistaa.

Väitöstutkimus osoittaa, että yksilökeskeinen työpsykologia on saanut 2000-luvulla vahvempaa jalansijaa, sillä sitä tarjotaan ratkaisuksi työelämän ristiriitoihin ammattiyhdistystoiminnan sijaan. Työn rationalisoinnin tieteissä psykologialla on kuitenkin aina ollut keskeinen asema.

– Työväestön kollektiivisten etujen ajaminen näyttäytyy työn tieteissä ”vätystelynä” ja ”vatulointina”, joka voidaan kitkeä työnjohdollisilla menetelmillä, Mannevuo sanoo.

Esimerkiksi yhteiskuntasopimus-keskustelun yhteydessä käytetty yhteistyöhön ja yhteiseen etuun viittaava retoriikka on Mannevuon mukaan tyypillistä tunnepitoisen rationalisoinnin kieltä. Tällöin työn tuottavuutta kehitetään asettamalla myönteisiä ominaisuuksia työntekijään, jonka joustava työpanos palvelee yrityksen tulosta, ei työväestön etua.

Tunteet ja kapitalismi kytkeytyvät yhteen

Kapitalismi, työn rationalisointi ja tunteet ovat Mannevuon mukaan aina yhdistyneet toisiinsa erottamattomasti. Kun nykyään keskustellaan rationalismista työelämän yhteydessä, se jaetaan kuitenkin usein menneeseen fordistiseen rationalisointiin ja sitä tunteellisempaan uuteen jälkifordistiseen rationalisointiin.

Mannevuo osoittaa väitöstutkimuksessaan, että työn vanhat ja uudet tieteet asettuvat jatkumoon. Hän käyttää affektiivisen rationalisoinnin käsitettä, jossa affekti, eli arkisemmin määriteltynä tunne, ei viittaa yksilöpsykologiseen kokemukseen, vaan rakenteisiin, jotka muodostuvat työn tehostamisen tieteissä.

– Työn tieteissä tuotetaan tietoa asettamalla luokkaan ja sukupuoleen liittyviä ominaisuuksia työläiseen. Työn tieteiden visioissa ensiluokan työntekijä rakentuu vastakohtana kielteisiä ominaisuuksia omaaviin työläisiin, kuten jurnuttaviin vätystelijöihin tai liian kiltteihin kympin tyttöihin.

Rationalisoinnin kerrostumat hahmottuvat laajassa aineistossa

Mannevuon väitöskirjan pääkysymys on, miten affekteja rationalisoidaan työssä, työn tieteissä ja niiden kerrostumissa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, miten affekti kiinnittää luokittuneet ja sukupuolittuneet työläiset työn rationalisoinnin aatteeseen.

Mannevuo lähestyy kysymystä monipuolisen aineiston ja lukuisten teemojen kautta. Aineistoinaan hän käyttää muun muassa rationalisoinnin klassikkoteoksia kuten Henry Fordin ja Frederick Taylorin ajattelua, ajatushautomoiden uuden työn visioita, self-help-teoksia uranaisille sekä Helsingin Sanomien työelämäkeskusteluja 2010-luvulla.

Väitöskirja aineistoineen paikantuu Suomeen, mutta se osoittaa työn tieteiden ja affektiivisen rationalisoinnin globaaliutta sekä sidonnaisuutta yhdysvaltalaiseen yrityskulttuuriin.

***

Lauantaina 12. syyskuuta 2015 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Janus-luentosali, Sirkkalan kampus, Kaivokatu 12) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Mona Mannevuon väitöskirja Affektitehdas. Työn rationalisoinnin historiallisia jatkumoita (Affect Factory: Rationalisation of Labour in Historical Continuums). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Anu Koivunen Tukholman yliopistosta ja kustoksena professori Marianne Liljeström Turun yliopistosta.

FM Mona Mannevuo on syntynyt vuonna 1982 ja kirjoittanut ylioppilaaksi 2002 Raision lukiossa. Filosofian maisterin tutkinnon Mannevuo suoritti Turun yliopistossa 2009. Väitös kuuluu sukupuolentutkimuksen alaan.