Tutkija löysi merkkiaineen auttamaan 1-tyypin diabeteksen varhaista havaitsemista (Väitös: LL Teemu Kalliokoski 3.10.2014, lastentautioppi sekä kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede)

26.09.2014
Väitös

Tyypin 1 diabeteksen puhkeamisen varhaiseen havaitsemiseen on löytymässä uusi keino. Lääketieteen lisensiaatti Teemu Kalliokoski todisti Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa, että kun potilaalle annettiin PET-kuvantamisen merkkinaineena fluorideoksiglukoosia, sen soluunotto lisääntyi merkittäväksi, jos potilalla oli haimassaan solutuhoon johtava tulehdus. Tyypin 1 diabetes on seurausta haiman tulehduksen aiheuttamasta insuliinia tuottavien solujen tuhoutumisesta.

 

Turun yliopiston tiedote 26.9.2014

​Nuoruustyypin eli tyypin 1 diabetes on autoimmuunisairaus, jossa tuntemattomasta syystä haiman Langerhansin saarekkeisiin kertyy runsaasti immunologisesti aktivoituneita tulehdussoluja (insuliitti) samalla kun yhä suurempi osa insuliinia tuottavista soluista tuhoutuu. Nuoruustyypin diabeteksen syntyä säätelevät voimakkaasti perinnölliset tekijät, mutta myös toistaiseksi huonosti tunnetuilla ympäristötekijöillä on taudin synnyssä merkittävä rooli.

– Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli löytää ne potilaat, joilla on lisääntynyt riski sairastua nuoruustyypin diabetekseen joko arvioimalla jäljellä olevien insuliinia tuottavien solujen määrää tai toteamalla insuliitti, joka johtaa insuliinia tuottavien solujen tuhoutumiseen, Kalliokoski sanoo.

Fluorideoksiglukoosin sisäänotto paljastaa tulehduksen

Positroniemissiotomografia (PET) on leikekuvausmenetelmä, jossa käytetään avuksi lyhytikäisellä radioaktiivisella isotooppilla leimattuja merkkiaineita.
 
– Väitöskirjatyössäni voitiin osoittaa, että leimatun fluorideoksiglukoosin ([18F]FDG) käyttö lisääntyy jopa kaksinkertaiseksi sellaisissa hiirieläinmallin haiman saarekkeissa, joissa on insuliitti, verrattuna terveisiin saarekkeisiin, Kalliokoski kertoo.
 
Hiirityön tuloksen pohjalta tehtiin PET-kuvantamistutkimus aikuisille potilaille, jotka olivat juuri sairastuneet nuoruustyypin diabetekseen. Näillä potilailla haiman fluorideoksiglukoosin käyttö oli merkitsevästi lisääntynyt heti sairastumisen jälkeen vähentyen sen jälkeen niin, että 6 kuukauden kuluttua haiman glukoosinkäyttö oli verrattavissa terveiden henkilöiden haiman [18F]FDG:n käyttöön.
 
– Lisääntynyt fluorideoksiglukoosin kertymä haimassa saattaa osoittaa aktiivisen insuliitin. Lisätutkimuksia tarvitaan kun halutaan selvittää lisääntyykö [18F]FDG:n kertymä haimassa esimerkiksi lapsilla ja nuorilla juuri ennen taudin puhkeamista siten, että PET kuvantamisen avulla voitaisiin ennakoida sairauden puhkeaminen, Kalliokoski sanoo.

FDOPA-PET ei täyttänyt odotuksia

Väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin myös voidaanko insuliinia tuottavien haiman solujen määrää arvioida käyttämällä PET-merkkiaineena 18F-leimattua dihydroksifenyylialaniinia ([18F]FDOPA).
 

– [18F]FDOPA kertyi haimaan ja kertymä lisääntyi jopa 7-kertaiseksi kun merkkiaineen metaboliaa estettiin entsyymi-inhibiittoreilla. Siitä huolimatta Langerhansin saarekkeiden tai insuliinia tuottavien β-solujen kertymä ei eronnut muusta haimasta niin merkitsevästi, että jäljellä olevien insuliinia tuottavien solujen määrää olisi voitu arvioida, Kalliokoski.

Tutkimus osoitti, että aiemmin ounasteltu uusi mahdollisuus ei toimikaan.

**

Perjantaina 3. lokakuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Tyks, T-sairaala, Risto Lahesmaa -luentosali, Hämeentie 11, Turku) julkisesti tarkastettavaksi lääketieteen lisensiaatti Teemu Kalliokosken väitöskirja ”Functional Imaging of Insulitis in Type 1 Diabetes” (Lapsuus- ja nuoruustyypin diabetekseen johtavien haiman muutosten kuvantaminen PET menetelmin). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Alberto Signore Sapienza yliopistosta Italian Roomasta ja kustoksena dosentti Merja Haaparanta-Solin.

LL Teemu Kalliokoski on syntynyt 1972 ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1992 Laihian lukiosta. Lääketieteen lisensiaatiksi Kalliokoski valmistui 2003 Turun yliopistosta. Hän toimii lastenlääkärinä Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä. Väitös kuuluu lastentautiopin sekä kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen alaan.

Luotu 26.09.2014 | Muokattu 26.07.2021