Tšehoville yksilön suurin haaste on eettinen toiminta (Väitös: FM Tintti Klapuri, 8.1.2016, yleinen kirjallisuustiede)
Anton Tšehovin tuotannosta nostetaan usein esille sen kuvaama pysähtynyt ajallisuus. Tintti Klapurin Turun yliopistoon tekemä väitöstutkimus osoittaa, että moderni yksilö- ja aikaproblematiikka on Tšehovin ytimessä. Kirjailijan eri genreissä kirjoittamassa tuotannossa on voimakas edistysajattelun juonne, joka ilmenee eettisenä vaatimuksena toimia modernin yhteiskunnan ja toisen yksilön hyväksi
Turun yliopiston tiedote 30.12.2016
Tšehov-tutkimuksessa on perinteisesti keskitytty tarkastelemaan yhtä kirjailijan lajityyppiä, yleensä joko draamaa tai proosaa. Klapurin väitöskirja asettaa rinnakkain nämä kaunokirjalliset genret ja lisäksi kirjailijan vähemmän tunnetun dokumentaarisen proosateoksen, Sahalinin saaren rangaistusvankilasta kertovan raportin Sahalin.
– Tšehovin eri genreissä kirjoittamien tekstien vertailu auttaa näkemään kirjailijan tuotannon läpäisevän ajallisuuden jatkumon, sanoo Klapuri.
Tšehovin (1860–1904) teksteissä yksilöltä edellytetään tulevaisuuteen suuntautunutta, toisen yksilön huomioivaa toimijuutta, mutta kirjailija esittää henkilöiden kyvyn eettiseen toimintaan rajallisena. – Tutkimuksessa käytettiin Mihail Bahtinin kronotoopin eli aikapaikallisuuden käsitettä, jonka avulla on mahdollista tutkia nimenomaan ihmisen – siis henkilöhahmon – toimintaa ajassa, Klapuri kertoo.
Klapurin mukaan kronotooppi tarkoittaa sitä, miten yksilön toimintamahdollisuudet tietyssä yhteiskunnallis-historiallisessa tilanteessa esitetään kaunokirjallisessa tekstissä. – Tšehovin näkemykset ajallisuudesta ovat sidoksissa 1800-luvun lopun tieteelliseen, yhteiskunnalliseen ja esteettiseen keskusteluun niin Venäjällä kuin Euroopassakin, toteaa Klapuri.
Kun Klapuri tarkasteli Tšehovin kaunokirjallisia teoksia yhdessä Sahalinin kanssa, hän havaitsi dokumentaarista teosta hallitsevan karkotuksen kronotoopin olevan vahvasti läsnä myös kirjailijan proosassa ja draamassa. Klapurin mukaan Tšehovin ihanne on täydellinen vapaus, mutta hänen tuotannossaan vapaus esiintyy käytännössä katsoen poikkeuksetta vain negaationa.
– Kun Sahalinissa kyse on konkreettisesta vapauden menetyksestä, Tšehovin kaunokirjallisessa tuotannossa kyse on yksilön epäautonomisuudesta. Hyvä esimerkki tästä on kirjailijan proosassa ja draamassa yleinen pikkukaupungin kronotooppi, jonka avulla kuvataan yksilön sidoksisuutta autoritaarisiin ajatusmalleihin. Tšehoville venäläisen ihmisen suurin ongelma on nimenomaan kyvyttömyys itsenäiseen, valmiista malleista vapaaseen ajatteluun, Klapuri kertoo.
Kuitenkin Tšehov tarjoaa mahdollisuuden muutokseen, sillä erityisesti hänen proosansa ajallisuus on luonteeltaan avointa.
– Tšehovilainen yksilökäsitys korostaa päättymättömyyttä, sillä Tšehov esittää yksilön toiminnan ja ajatukset tilannesidonnaisina, tilanteesta toiseen muuttuvina. Vaikka henkilöt itse usein kokevat elämäntilanteensa lopullisina, kerronnassa osoitetaan niiden olevan jatkuvassa muutoksessa, tutkija tiivistää.
Klapurin väitöskirjassa Bahtinin kronotooppi yhdistetään modernin ajallisuuden problematiikkaan. Tämä uusi metodologinen tulokulma on sovellettavissa myös muussa yksilön ja ajan suhdetta tarkastelevassa kirjallisuudentutkimuksessa.
***
Filosofian maisteri Tintti Klapuri esittää väitöskirjansa Chronotopes of Modernity in Chekhov julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 8.1.2016 klo 12.00 (Sirkkalan kampusalue, Artium, Janus-sali, Kaivokatu 12, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Angela Brintlinger (Ohio State University, Yhdysvallat) ja kustoksena professori Liisa Steinby. Tilaisuus on englanninkielinen.
FM Tintti Klapuri on syntynyt vuonna 1974 ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1993 (Kempeleen lukio). Korkeakoulututkintonsa (FM) Klapuri suoritti 2002 Turun yliopistossa. Nykyisin hän toimii tutkijana Helsingin yliopistossa. Väitöksen alana on yleinen kirjallisuustiede.
**
Kaikki Turun yliopiston tiedotteet: www.utu.fi/tiedotteet