Tilastollisen mallin valintaan kiinnitettävä huomiota lääke-epidemiologisissa pitkittäistutkimuksissa (Väitös: FM Piia Lavikainen, 12.8.2016, farmakologia, lääkekehitys ja lääkehoito)
Turun yliopistossa tarkastettava Piia Lavikaisen väitöskirja osoittaa, että valittaessa lääke-epidemiologisessa pitkittäistutkimuksessa sovellettavaa tilastollista mallia, olisi oleellista ymmärtää ilmiön syy-seuraus- eli kausaalisuhteet sekä kohdistaa huomiota tutkimusväestön heterogeenisyyteen ja mahdollisen puuttuvan tiedon syntymekanismeihin.
Turun yliopiston tiedote 4.8.2016
– Useimmat tilastolliset menetelmät nojaavat oletuksiin, joiden voimassaolo on erityisen tärkeää harhattomien tulosten saamiseksi. Tilastollista mallia soveltavan tutkijan on erittäin tärkeää tuntea mallin oletukset, mutta myös tutkimusväestönsä ominaisuudet sekä pitkittäistutkimuksissa tutkittavan ilmiön syy- ja seuraussuhteet, Lavikainen sanoo.
Lavikainen tarkasteli väitöskirjassaan tilastollisen mallin valinnan vaikutusta tutkimustuloksiin analysoitaessa lääkkeen käytössä tapahtuvaa muutosta kahdessa kansanterveystieteen näkökulmasta ajankohtaisessa aihepiirissä: statiinien eli kolesterolilääkkeiden käytössä ja vaikutuksissa sydän- ja verisuonisairauksien ennaltaehkäisyssä sekä iäkkäiden monilääkityksessä.
– Huonosti valittu tilastollinen malli saattaa johtaa virheellisiin tulkintoihin tutkimusväestöstä, Lavikainen sanoo.
Lavikainen tutki kahden, oletuksiltaan toisistaan poikkeavan tilastollisen mallin eroja. Malleja käytettiin arvioitaessa, miten 45–64-vuotiaiden naisten sitoutuminen heille määrättyyn statiinihoitoon vaikutti äkillisten sydän- ja verisuonitautitapahtumien ennaltaehkäisyyn.
– Toinen malleista huomioi statiinihoitoon sitoutumisessa ja sekoittavissa tekijöissä ajassa tapahtuvat muutokset, joihin aikaisempi hoitoon sitoutuminen saattoi vaikuttaa. Sekoittavat tekijät ovat epidemiologisessa tutkimuksessa merkittävä mahdollisen virheen lähde. Tällaisia tekijöitä, jotka ovat yhteydessä statiinihoitoon sitoutumiseen ja vaikuttavat äkillisen sydän- ja verisuonitautitapahtuman riskiin, ovat esimerkiksi muun sairastavuuden, kuten valtimonkovettumataudin, ilmaantuminen. Toinen malli oli yksinkertaisempi: se ei huomioinut aikariippuvaa sekoittuvuutta hoitoon sitoutumisessa tapahtuvien muutosten lisäksi. Huolimatta eroista mallien oletuksissa, tulokset olivat yhteneviä – hyvä statiinihoitoon sitoutuminen pienensi tapahtumariskiä viidenneksellä verrattuna huonoon hoitoon sitoutumiseen, Lavikainen kertoo.
Tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi lääkkeillä hoidettavien sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden kasautumista näennäisesti terveillä statiinien aloittajilla, joilla ei hallinnollisista rekistereistä saatavien tietojen mukaan arvioituna ollut sydän- ja verisuonisairauksia, diabetestä tai verenpainetautia statiinihoidon aloitusta edeltävänä aikana.
– Joka kolmannelle näennäisesti terveelle statiinin aloittajalle kertyi sydän- ja verisuonisairaus- tai diabeteslääkkeitä kaksivuotisen seurannan aikana. Kasvukäyrämallin mixture-analyysin avulla tunnistettiin neljä erilaista lääkkeiden kertymisen kehityskaarta. Tulokset kertoivat uutena tietona, että 7 prosenttia rekistereistä tunnistettavista, näennäisesti terveistä statiinihoidon aloittajista, oli korkeassa sydän- ja verisuonitapahtumariskissä jo statiinin aloitushetkellä, Lavikainen sanoo.
Puuttuvan tiedon ja erityisesti sen mekanismin huomioimisen huomattiin olevan keskeinen tekijä, jolla on vaikutusta kasvuestimaatteihin iäkkäiden lääkemäärän muutoksen analysoimisessa.
– Analysoitaessa iäkkäiden, yli 75-vuotiaiden henkilöiden lääkemäärän kehitystä ajassa, on oleellista miettiä, mikä on tutkimuskysymys johon vastausta haetaan. Onko kiinnostuksen kohteena aikapisteiden yli elossa selvinneiden joukko – kuten aikaisemmissa tutkimuksissa on yleensä ollut – vai halutaanko saada tietoa keskimääräisen lääkemäärän kehityksestä iäkkäiden populaatiossa. Tällöin on otettava mallinnuksessa huomioon myös ne sairaimmat, ehkä myös monilääkityimmät henkilöt, jotka ovat estyneitä osallistumaan heikon terveydentilan vuoksi tai kuolevat kesken tutkimuksen, Lavikainen sanoo.
***
FM Piia Lavikainen esittää väitöskirjansa Analyzing change in medication use - statistical approaches (Lääkkeen käytön muutoksen analysointi - tilastollisia näkökulmia) julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 12.8.2016 klo 12.00 (Turun yliopisto, ICT-talo, Beta-luentosali, Joukahaisenkatu 3-5, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Esa Läärä (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Risto Huupponen, Turun yliopisto. Tilaisuus on suomenkielinen.
FM Piia Lavikainen on syntynyt vuonna 1982 ja kirjoittanut ylioppilaaksi 2001 Viitasaaren lukiossa. Korkeakoulututkintonsa (FM) Lavikainen suoritti 2006 Jyväskylän yliopistossa. Väitöksen alana on farmakologia, lääkekehitys ja lääkehoito.
Väittelijän yhteystiedot: p. 040 702 4682, piialavikainen[at]gmail.com
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/lavikainen-piia.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://www.doria.fi/handle/10024/124492
**
Kaikki Turun yliopiston tiedotteet: www.utu.fi/tiedotteet
