Tavallisen ihmisen ympäristösuhde on tutkimuksen arvoinen (Väitös: FL, KK Leena Rossi, 16.6.2015, kulttuurihistoria)

​Turun yliopiston tiedote 10.6.2015

Jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen suhde fyysiseen ympäristöönsä, ja jokaisen ihmisen ympäristösuhde on tutkimuksen arvoinen ja myös mahdollinen, jos vain sitä valaisevaa aineistoa löytyy riittävästi. Tutkimuskohde voi siis olla yhteiskunnan merkkihenkilö tai ihan tavallinen ihminen.

– Itse tutkin yhden tavallisen ihmisen, varkautelaisen työläisen, sisustusmaalari ja harrastajamaalari Frans Lindin elinikäistä suhdetta luontoon ja kulttuuriympäristöön hänen vapaa-aikanaan, Leena Rossi kertoo.

Ympäristösuhteeseen kuuluu kaikki, mitä ihminen tekee ympäristössään, ympäristölleen ja ympäristönsä vaikutuksesta tai innoittamana. Suhde konkretisoituu eri paikoissa ja aikoina, eri ihmisten kanssa ja eri toiminnoissa, siis yksinkertaisesti elämällä. Suhde on dynaaminen, alati muuttuva ja jatkuu elämän loppuun asti.

Ympäristötutkimusta kulttuurihistorian keinoin

Rossin väitöskirjan sisältää johdanto-osan lisäksi neljä englanninkielistä ja yhden suomenkielisen artikkelin.

– Tarkastelen näissä Lindin ympäristön tärkeitä paikkoja ja ympäristökokemuksia. Lähestyn Lindin ympäristösuhdetta kulttuurihistoriallisen ympäristötutkimuksen, henkilöhistorian ja muistitietohistorian näkökulmasta sellaisena kuin se ilmeni hänen eri elämänvaiheissaan, Rossi toteaa.

Tutkimuksessa tarkastellaan Lindin peräkkäisiä ja rinnakkaisia koteja, hänen paikkojaan yleensä, hänen suhdettaan veteen ja vesistöihin, hänen maalausharrastustaan ja ympäristökokemustensa ulottuvuuksia sekä muistitiedon merkitystä hänen maisemiensa tulkinnassa.

Historioitsijalle epätavallisia lähteitä

Lindin ja hänen lähipiiriinsä kuuluneiden muistitietohaastattelut sekä puolensataa Lindin maalaamaa maisemataulua ovat tutkimuksen tärkeimmät lähteet. Näiden lisäksi Rossi hyödyntää myös omia havaintojaan.

– Tauluissaan Lind on kuvannut todenmukaisuuteen pyrkien elinympäristöään sellaisena kuin hän sen näki: yksityisiä asuintaloja – mökkejä kuten Lind itse sanoi – Varkauden julkisia rakennuksia, taajamanäkymiä sekä luonnonmaisemia. Käyttämäni lähdeaineistot eivät kuulu kaikkein tavallisimpiin historiantutkijan lähteisiin, mutta ilman niitä ei tutkimukseni edes olisi ollut mahdollinen. 

Lindin ympäristösuhde, jossa maisemat olivat olennainen osa, kehittyi perheen, ikä- ja työtovereiden, naapureiden ja jopa vieraiden ihmisten vaikutuksesta.

– Hänen ympäristökokemuksensa olivat arkisia, mutta niissä ilmenivät myös tunteiden, tiedon, nostalgian, edistyksen, omistamisen ja liikkumisen ulottuvuudet. Hänen paikkansa olivat koettuja ja haastatteluissa muisteltuja ja kerrottuja. Vuosien mittaan ne saivat erilaisia ja ristiriitaisiakin merkityksiä, Rossi sanoo.

Lindin paikkojen pohjalta Rossi laati luokituksen, jota voidaan käyttää muidenkin suomalaisten paikkasuhteen tutkimisessa. Luokittelussa tunnistettuja paikkakategorioita ovat pakollinen, vapaaehtoinen, pitkäaikainen, lyhytaikainen, ainutkertainen, aktiivinen, passiivinen, nykyinen, mennyt, vältelty ja hylätty.

– Yksilön ympäristösuhde on moniulotteinen ilmiö, jota ei voi tiivistää muutamiin yksiselitteisiin kategorioihin, mutta se asettuu aina ajallisiin, kulttuurisiin ja sosiaalisiin yhteyksiinsä, tutkija summaa.

***

Tiistaina 16. kesäkuuta 2015 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (PharmaCity, Pha2-luentosali, Itäinen Pitkäkatu 4, Turku) julkisesti tarkastettavaksi FL, KK Leena Rossin väitöskirja Yksilö ja ympäristö: Maalari Frans Lindin (1903–1988) elinikäinen ympäristösuhde muistitiedon ja maisemamaalausten valossa. Virallisena vastaväittäjänä toimii dosentti Laura Hollsten Åbo Akademista ja kustoksena professori Hannu Salmi Turun yliopistosta.

FL, KK Leena Rossi on syntynyt vuonna 1942 ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1961 Varkauden yhteislyseosta. Filosofian lisensiaatiksi Rossi valmistui 1992 Turun yliopistosta. Parhaillaan hän toimii vapaana tutkijana. Väitös kuuluu kulttuurihistorian alaan.