Sydän- ja verisuonitautien lapsuuden riskitekijät säilyvät aikuisuuteen (Väitös LL Jonna Juhola, 3.2.2017, kardiologia kardiovaskulaarilääketiede)
Monet lapsuuden ympäristö- ja perintötekijät ennustavat kohonneen verenpaineen ja lihavuuden kehittymistä aikuisena, todetaan lääketieteen lisensiaatti Jonna Juholan väitöstutkimuksessa. Hän osoitti myös, että mikäli verenpaine normaalistuu aikuisuudessa, lapsuuden kohonneen verenpaineen valtimomuutokset palautuvat osittain. Tutkimus pohjaa lähes 3 600 henkilön lapsuudessa aloitettuun ja keski-ikään jatkuneeseen seuranta-aineistoon.
Turun yliopiston tiedote 27.1.2017
Länsimaissa kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin on korkea. Esimerkiksi sepelvaltimotauti on Suomessa työikäisten miesten toiseksi yleisin kuolinsyy. Riskitekijöiden tutkimus on tärkeää, jotta taudille alttiit henkilöt voidaan tunnistaa ja ehkäistä taudin syntymistä ja kehittymistä.
– Valtimokovettumataudin ehkäisy on haastavaa, sillä tauti ilmenee vasta keski-iällä sydäninfarktin, aivohalvauksen tai alaraajojen valtimotukosten muodossa. On kuitenkin todettu, että tautiin johtavat valtimoseinämän muutokset alkavat kehittyä jo lapsuus- ja nuoruusiällä, Juhola sanoo.
Juhola havaitsi tutkimuksessaan, että itsenäisiä riskitekijöitä lihavuudelle aikuisuudessa olivat lapsuuden painoindeksi ja tulehdusarvot (CRP), perheen matala tulotaso, vanhemman painoindeksi sekä tietyt geenivariantit.
– Aikuisuuden lihavuuden kehittymistä pystyttiin paremmin ennustamaan, mikäli otettiin huomioon lapsuuden oman painoindeksin lisäksi muita tekijöitä kuten vanhemman painoindeksi ja perheen tulotaso. Näistä tekijöistä laskettu riskipiste ennustaa lihavuuden kehittymistä aikuisena paremmin, kuin pelkkä nykysuositusten mukainen lapsen painoindeksi, Juhola kertoo.
Hän havaitsi tutkimuksessaan, että lihavuuden geenimarkkerit eivät olleet hyviä ennustamaan aikuisuuden lihavuutta, sen sijaan verenpaineen geenimarkkerit ja vanhempien korkea verenpaine ennustivat korkean verenpaineen kehittymistä aikuisuudessa.
Väitöskirjassa tutkittiin myös lapsuuden ja aikuisuuden verenpaineen vaikutusta aikuisena mitattuun kaulavaltimon paksuuteen.
– Kaulavaltimon paksuuden on aiemmissa tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä sepelvaltimotaudin syntyyn. Henkilöillä, joilla verenpaine oli pysyvästi koholla lapsuudesta aikuisikään tai joilla oli normaali verenpaine lapsena, mutta kohonnut verenpaine aikuisena, oli paksummat kaulavaltimon seinämät verrattuna niihin henkilöihin, joilla verenpainetaso säilyi normaalina. Jos verenpaine oli lapsena koholla, mutta aikuisena normaali, kaulavaltimoiden paksuudessa ei havaittu muutosta verrattuna niihin, joilla verenpainetaso säilyi normaalina. Niillä, joilla verenpaine oli koholla lapsena, mutta se normaalistui aikuisuuteen mennessä, kaulavaltimon paksuudet olivat pienempiä kuin niillä joilla verenpaine oli pysyvästi koholla.
Tutkimus perustuu seuranta-aineistoon, jossa vuonna 1980 aloitettuun tutkimukseen osallistui 3596 iältään 3-, 6-, 9-, 12-, 15-, ja 18-vuotiasta tutkimushenkilöä. Tutkimuksessa tarkastellaan laajalti lapsuuden mahdollisten riskitekijöiden, kuten lapsuuden elintapojen, veriarvojen, verenpainetasojen, perheen sosioekonomisen taustan sekä perintötekijöiden vaikutuksia aikuisuuteen.
Tietoa kerättiin kyselykaavakkeilla tutkimushenkilöiltä ja heidän vanhemmiltaan sekä fyysisten mittausten, laboratoriomittausten ja myöhemmin ultraäänimittausten avulla. Väitöstutkimuksen aineisto koostuu vuosina 2001 ja 2007 seurantatutkimukseen osallistuneista henkilöistä. Vuonna 2001 tutkimukseen osallistui 2283 henkilöä, vuonna 2007 yhteensä 2204 henkilöä. He olivat tuolloin iältään 24–45 -vuotiaita. Lisäksi tutkimuksessa on käytetty 1987 henkilön aineistoa, joka koostuu Yhdysvalloissa ja Australiassa tehdyistä vastaavanlaisista seurantatutkimuksista.
Juholan väitöstutkimus toteutettiin osana Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät -projektia, joka on vuonna 1980 käynnistetty valtakunnallinen etenevä seurantatutkimus. Tutkimuksen tavoite on selvittää lapsuuden riskitekijöiden vaikutusta valtimokovettumataudin kehittymiseen ja sepelvaltimotaudin syntyyn myöhemmällä iällä. Osassa tutkimusta on tehty yhteistyötä australialaisen The Childhood Determinants of Adult Health Studyn ja amerikkalaisten Bogalusa Heart Studyn ja Muscatine Studyn kanssa.
***
LL Jonna Juhola esittää väitöskirjansa Sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden urautuminen ja ennustearvo lapsuudesta aikuisuuteen. julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 3.2.2017 klo 12.00 (Tyks, T-sairaala, Johan Haartman -luentosali, Hämeentie 11, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Tuomo Nieminen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Olli Raitakari (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.
LL Jonna Juhola on syntynyt vuonna 1983 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Sotkamon lukiossa 2002. Korkeakoulututkintonsa (LL) Juhola suoritti Turun yliopistossa vuonna 2011. Väitöksen alana on kardiologia ja kardiovaskulaarilääketiede. Juhola työskentelee sisätauteihin erikoistuvana lääkärinä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.
Väittelijän yhteystiedot: p. 0503019339, jonna.p.juhola(at)utu.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/juhola%20jonna.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.doria.fi/handle/10024/130581
**
Kaikki Turun yliopiston tiedotteet: www.utu.fi/tiedotteet
