Suomen lääkevahinkovakuutusjärjestelmä toimii hyvin (Väitös: OTK Matti Urho, 16.10.2015, velvoiteoikeus)

​Turun yliopiston tiedote 7.10.2015

Suomalainen lääkevahinkovakuutusjärjestelmä on toiminut vuodesta 1984 saakka. Se edustaa niin kutsuttua pohjoismaista no-fault-korvausjärjestelmämallia, joka on Euroopan unionissa herättänyt erityistä huomiota mahdollisena tulevaisuuden korvausmallina lääkevahingoille ja vaihtoehtona tuomioistuinmenettelyyn perustuvalle riidanratkaisumenettelylle.

OTK Matti Urho tarkasteli väitöstutkimuksessaan Suomen lääkevahinkovakuutusjärjestelmää vastuuoikeudellisesta näkökulmasta vertaamalla sitä rinnakkaisiin vahingonkärsijän käytettävissä oleviin korvausjärjestelmiin.

Urho tarkasteli lääkevahinkotilastoja, toteutuneita lääkevahinkotapauksia sekä niiden lääketieteellisiä ja oikeudellisia ratkaisuja. Tutkimustulokset auttavat paitsi kehittämään suomalaista vakuutuspohjaista korvausjärjestelmää, myös kehittämään kansainvälisiä korvausjärjestelmiä no-fault-järjestelmän suuntaan.

‒ Lääkevahinkovakuutusjärjestelmä on tarkastelujakson aikana toiminut hyvin eikä suuria epäkohtia ole ilmennyt. Vahinkoilmoitusten käsittelyprosessi on toiminut joustavasti ja nopeasti. Järjestelmässä on pystytty ratkaisemaan vaikeita vahinkotapauksia, ja sen avulla on vältetty kalliit ja aikaa vievät oikeusprosessit lähes kokonaan. Järjestelmä on täyttänyt sille asetetut tavoitteet, Urho sanoo.

Tutkija ehdottaa rokotteille omaa korvausjärjestelmää

Urho ehdottaa väitöskirjassaan toimenpiteitä, joilla järjestelmää voisi kehittää edelleen.

Vastuualueiden rajanvedon tutkimus osoitti ne alueet, joissa vahingonkärsijät voisivat hakea korvauksia lääkevahinkovakuutuksen ulkopuolelta. Näin on esimerkiksi niissä tapauksissa, joissa vahingot jäävät lääkevahinkovakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle, mutta korvauksen saaminen tuotevastuun perusteella olisi mahdollista.

Rajanvedossa lääkevahinkovastuun ja potilasvahinkovastuun eli lääkevahinkovakuutuksen ja potilasvahinkolain välillä löytyy alueita, joissa vastuusuhteet olisi hyvä selventää.  Tutkimuksessa ehdotetaan harkittavaksi, että rajatapauksissa toinen järjestelmistä voisi olla ensisijainen.

Rajanveto lääkevahinkovastuun eli lääkevahinkovakuutuksen ja yleisen vahingonkorvausvastuun eli vahingonkorvauslain välillä osoitti, että on vaikea löytää vahinkotapauksia, joissa vahingonkärsineellä olisi edullisempaa tehdä vaatimus yleisessä tuomioistuimessa kuin lääkevahinkovakuutusjärjestelmässä. Tällainen voisi olla mahdollista jossakin sarjavahinkotapauksessa.

Merkittävänä muutoksena nykyiseen järjestelmään Urho nostaa esille rokotteiden eriyttämisen erilliseksi korvausjärjestelmäksi.

‒ Ehdotan, että selvitetään mahdollisuuksia eriyttää rokotteet omaksi korvausjärjestelmäksi, josta aiheutuvien vahinkojen korvaukset tulisi järjestää lainsäädännöllisesti valtion kustantamalla erillisohjelmalla. Esimerkkejä tällaisista järjestelmistä löytyy useista maista, Urho toteaa.

Muut väitöskirjassa esitettävät kehittämisehdotukset koskevat muun muassa lääketieteellisen osaamisen lisäämistä vakuutuslautakunnassa sekä lääketieteellisen ja oikeudellisen päätöksenteon parempaa eriyttämistä. Lisäksi väittelijä esittää yksilön suojaa parannettavaksi silloin, kun lääkkeen valmistaja ei kuulu lääkevahinkovakuutuksen piiriin.                                           

Lisäksi Urho esittää väitöstyössään kansainvälisesti kehitettäväksi lääkevahinkojen tulevaisuuden korvausmalliksi uudentyyppisen korvausjärjestelmän, joka on yhdistelmä pohjoismaista järjestelmää ja muita no-fault-järjestelmiä.

***

Perjantaina 16. lokakuuta 2015 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Calonia, Cal1-auditorio, Caloniankuja 3, Turku) julkisesti tarkastettavaksi oikeustieteen kandidaatti Matti Urhon väitöskirja Lääkevahinkovastuu - toimiva korvausjärjestelmä. Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Juha Karhu Lapin yliopistosta ja kustoksena professori Ari Saarnilehto Turun yliopistosta.

OTK Matti Urho on syntynyt 1943 Kaarinassa ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1970 Puolalanmäen lukiosta Turusta. Oikeustieteen kandidaatiksi Urho valmistui vuonna 1974 Turun yliopistosta, jossa hän parhaillaan toimii projektitutkijana. Väitös kuuluu velvoiteoikeuden alaan.