Suomen datiivigenetiivi syntyi ruotsin sijajärjestelmän muutoksen seurauksena (Väitös: FM Nobufumi Inaba, 17.6.2015, suomalais-ugrilainen kielentutkimus)

​Turun yliopiston tiedote 11.6.2015

Datiivigenetiivi on ollut kiehtovimpia arvoituksia suomen kielen diakronisessa tutkimuksessa. Suomen kielessä datiivigenetiivin tyypillisimmät esiintymät löytyvät 1500-luvun kirjallisista tuotteista, kuten esimerkiksi Mikael Agricolan Uudesta testamentista Andaca Keisarin mite Keisarin tule (vrt. vuoden 1992 suomennos Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu). Nykykielessä datiivigenetiivin sisältäviä ilmauksia ovat esimerkiksi "Minun tuli nälkä" ja "Jumalan kiitos".

‒ Datiivigenetiivin on arveltu palautuvan jopa uralilaiseen kantakieleen, mutta siitä ei ole onnistuttu löytämään pitäviä jälkiä suomen sukukielistä, Inaba sanoo.

Datiivigenetiiviin liittyy myös erikoisuuksia, jollaisia nykykielen datiivisella sijamuodolla allatiivilla ei ole. Niistä merkittävin on esiintymisympäristön rajoittuneisuus.

‒ Datiivigenetiiviä ei ole käytetty sanomista ja puhumista merkitsevien puheaktiverbien yhteydessä kuin sormin laskettava määrä.

Datiivigenetiivistä ei jälkiä sukukielissä

Inaban väitöstutkimus selvittää suomen kielen datiivigenetiivin juuria historiallis-vertailevan kielitieteen näkökulmasta. Vertailukohtina ovat liivin datiivi sekä eteläsaamen, mordvan ja marin omistuslauseen genetiivi, joilla on aiemmissa tutkimuksissa arveltu olleen yhteyksiä datiivigenetiiviin. Tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota myös vieraiden kielten mahdolliseen vaikutukseen. Tämän selvittämiseksi on analysoitu varhaisen uusruotsin ja muinaisruotsin verbien giva ’antaa’ ja säga ’sanoa’ esiintymiä.

Vertailevan menetelmän tulos ei poikkea aiemmista tutkimuksista ja osoittaa, ettei datiivigenetiivistä ole jälkiä vertailukohtina olleissa sukukielissä.

‒ Datiivigenetiivi on joko näistä kielistä tyystin hävinnyt tai verraten myöhään suomen kieleen syntynyt laajentuma.

Jälkimmäistä vaihtoehtoa tukee varhaisen uus- ja muinaisruotsin verbien giva ja säga epäsuorista objekteista tehty selvitys, joka selittää datiivigenetiivin rajoittuneen esiintymisympäristön arvoituksen. Tämä antaa Inaban mukaan aihetta myös oletukseen, että datiivigenetiivi on 1450-luvun myöhemmän muinaisruotsin ja 1500-luvun alun varhaisemman uusruotsin välillä tapahtuneen ruotsin sijajärjestelmän muutoksen suomen kieleen jättämä morfosyntaktinen fossiili.

***

Keskiviikkona 17. kesäkuuta 2015 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Fennicum, luentosali XXV, Henrikinkatu 3, Turku) julkisesti tarkastettavaksi FM Nobufumi Inaban väitöskirja Suomen datiivigenetiivin juuret vertailevan menetelmän valossa. Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Tiit-Rein Viitso Tarton yliopistosta Virosta ja kustoksena professori Sirkka Saarinen Turun yliopistosta.

FM Nobufumi Inaba on syntynyt 1964 Tokiossa ja valmistui Japanissa lukiosta vuonna 1983. Filosofian maisteriksi Inaba valmistui 1996 Turun yliopistosta. Parhaillaan hän toimii tutkijana Turun yliopiston lauseopin arkistossa. Väitös kuuluu suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen alaan.

Väitöskirja julkaistaan sähköisenä vuoden kuluttua Suomalais-Ugrilaisen Seuran verkkosivuilla osoitteessa http://www.sgr.fi.