Suomalaisten ministerien ja virkamiesten on omaksuttava lobbarin asenne EU-päätöksenteossa (Väitös: OTM Anna Hyvärinen, 23.5.2015, eurooppaoikeus)
Mitkä ovat Suomen menetystekijöitä, kun Euroopan unionissa neuvotellaan uudesta lainsäädännöstä? Kysymys on ajankohtainen nyt, kun Suomen EU-jäseneksi liittymisestä on kulunut 20 vuotta. Anna Hyvärisen vastavalmistunut väitöskirja osoittaa, että Suomen valttikortti EU:ssa ovat asiantuntevat ja motivoituneet virkamiehet. Suomen edustajien on mentävä rohkeasti mukaan epävirallisiin keskusteluihin ja rakennettava kompromisseja muiden maiden kanssa.
Turun yliopiston tiedote 13.5.2015
– Kaikissa Suomelle tärkeissä asioissa on oltava ajoissa liikkeellä – jo silloin, kun uutta lainsäädäntöä vasta suunnitellaan EU:n komissiossa, Turun yliopistossa oikeustieteen tohtoriksi väittelevä Anna Hyvärinen sanoo.
Päätöksenteko EU:ssa on kuin suppilo. Aivan alussa Suomen vaikutusmahdollisuudet ovat suuret, mutta ne kapenevat nopeasti.
– Suomen hallituksen vastuulla on se, että komissio saa tietoa suomalaisen yhteiskunnan, talouden ja oikeuden erityispiirteistä. Komissio ei ole erityisesti pienten jäsenmaiden ”ystävä”, vaikka näin saatetaan ajatella.
Yksi Hyvärisen väitöskirjassaan esittämistä konkreettisista kehitysehdotuksista on ”monitasoinen vaikuttaminen”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että erityisesti ministeriöiden korkean virkamiesjohdon tulisi tiivistää yhteyksiään komission suuntaan.
Suomen etuja edistetään tehokkaasti kulissien takana
Suomen äänimäärä on pieni, kun jäsenvaltiot tekevät päätöksiä ministerineuvostossa. Suomen edustajien onkin pakko hyödyntää epävirallisia vaikutuskanavia.
– Virallisiin kokouksiin osallistuminen ei riitä. Ministerien ja virkamiesten pitää toimia ikään kuin Suomen valtion lobbareina. Maamme neuvottelukanta ja sen perustelut on esitettävä oikeille tahoille, oikealla tavalla ja juuri oikeaan aikaan, Hyvärinen sanoo.
Tutkija arvioi, että jos EU-asioita hoitavien virkamiesten määrää ministeriöissä supistetaan, Suomen menestymismahdollisuudet unionin lainsäätämisessä heikentyvät väistämättä.
– Tutkimusta tehdessäni opin arvostamaan työtä, jota suomalaiset ministerit ja virkamiehet Brysselissä tekevät. On valitettavaa, ettei näitä ponnisteluja ja onnistumisia useinkaan noteerata kotimaisessa keskustelussa.
Kyky kompromisseihin parantaa neuvotteluasetelmia
Hyvärinen korostaa, ettei Suomi saa jäädä EU-neuvotteluissa yksin. Järkevä neuvottelustrategia on luovia kohti sellaista Suomelle hyväksyttävää kompromissiratkaisua, jonka valtaosa muistakin EU-maista voi hyväksyä.
– Jos Suomi on haluton kompromisseihin, ajaudutaan epävirallisten keskustelujen ulkopuolelle. Tällöin maamme vaikutusvalta käytännössä katoaa, Hyvärinen huomauttaa.
Komissio keskittyy säädöstulvan patoamiseen
Viime vuoden lopulla aloittanut uusi komissio on ilmoittanut, että se keskittyy lainsäädännön laadun parantamiseen ja säädöstulvan patoamiseen. Hyvärinen kiinnittää huomiota siihen, että uuden EU-lainsäädännön vuotuinen määrä on jo vähentynyt selvästi. Uusia EU-säädöksiä hyväksytään vuosittain vain muutamia kymmeniä.
– Yksi syy kehitykseen on lisääntynyt EU-kriittisyys monissa jäsenmaissa. Lisäksi lakiehdotusten valmistelua komissiossa hidastaa se, että jäsenmaiden päämiesten Eurooppa-neuvosto sekä Euroopan parlamentti pyrkivät vahvasti vaikuttamaan komission ajatteluun.
***
Lauantaina 23. toukokuuta 2015 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Calonia, Calonia 1 -auditorio, Caloniankuja 3, Turku) julkisesti tarkastettavaksi varatuomari, OTM Anna Hyvärisen väitöskirja Suomen mahdollisuudet vaikuttaa Euroopan unionin lainsäädäntömenettelyyn. Virallisena vastaväittäjänä toimii dosentti Niilo Jääskinen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Jukka Snell Turun yliopistosta.