Suomalaisen elokuva-alan varhaisvaiheita leimasi luultua määrätietoisempi liiketoiminta-ajattelu (Väitös FM Outi Hupaniittu, 14.9.2013)
Suomalainen elokuvaliiketoiminta oli alusta alkaen laajaa, kerrostunutta ja vakiintunutta. Turun yliopistossa 14.9. väittelevä Outi Hupaniittu kumoaa tutkimuksessaan aiemmat tulkinnat, joiden mukaan elokuva-alan toiminta ennen 1920-lukua olisi ollut vähäistä tai jopa ammattitaidotonta. Tutkimuksessa nousee esille myös saksalaisten keskeinen rooli suomalaisella elokuva-alalla.
Turun yliopiston väitöstiedote 5.9.2013
Outi Hupaniitun väitöstutkimus keskittyy suomalaisen elokuva-alan varhaisvaiheisiin. Alan johtavat toimijat, joille valta nopeasti keskittyi, osasivat asiansa ja kehittivät liiketoimiaan yhä menestyneemmiksi.
– Tärkeintä oli elokuvan maahantuonti, esittäminen ja levittäminen. Filmituotanto oli vain suuryhtiöiden apuliiketoimi, eikä tuotanto ilman muuta liiketoimintaa olisi edes onnistunut. Suurimmat tulot kerättiin esityksistä, joten jos lipputuloja oli jakamassa useampi toimija, ei valmistuskustannuksia voitu kattaa, Hupaniittu kertoo.
Aikaisemmat, elokuva-alan varhaisvaiheita väheksyvät tulkinnat tuore tutkimus selittää kahdesta syystä johtuviksi. Vuonna 1919 perustettu Suomi-Filmi otti jo 1920-luvulla markkinointitaktiikakseen edeltäjiensä vähättelyn tai jopa mitätöinnin. Kun yhtiön asema vahvistui, vähättely nousi yleiseksi tulkintamalliksi suomalaisen elokuva-alan synnystä. Vielä uusimmistakin tutkimuksista löytyy tulkinta, jonka mukaan vuosien 1916–1919 välillä suomalainen elokuva-ala oli venäläisvallan puristuksessa keskeyttänyt toimintansa tai ainakin kutistunut huomattavasti. Tämä on rakentanut mielikuvaa autonomian ja itsenäisyyden aikakausien erillisyydestä
– Tutkimukseni kuitenkin osoittaa, ettei ensimmäisen maailmansodan aikana koettu merkittävää kutistumista, vaikka filmituotanto hetkeksi keskeytyikin, Hupaniittu sanoo.
Saksalaisten vaikutus elokuva-alalla merkittävä
Suomalaisen elokuva-alan muutoksen alkusyyn Hupaniittu löytää venäläisten sijaan saksalaisista. Keisarillisen Saksan armeijan propagandaosaston filmiryhmä saapui Helsinkiin sotilaiden mukana huhtikuussa 1918.
– Tutkimus tuo esiin sisällissotakeväältä useita aikaisemmin tuntemattomia filmejä, joista osa saattaa olla tallessa saksalaisissa filmiarkistoissa. Elokuva-aiheisiin kuuluu muun muassa saksalaisten komentajan Rüdiger von der Goltzin ja kenraali Mannerheimin tapaaminen Mikkelissä 10.5.1918, viikkoa ennen Mannerheimin Helsinkiin saapumista, Hupaniittu kertoo.
Saksalaisvaikutus jatkui suomalaisella elokuva-alalla pitkään. Kesällä 1918 Universum Film Aktiengesellschaft (UFA) osti useita elokuva-alan yhtiöitä. Tämä puolestaan sai Iso-Britannian julistamaan Suomen saartoon ja keskeyttämään filmien maahantuonnin, mikä asetti koko suomalaisen elokuva-alan tulevaisuuden uhatuksi.
– Vaikka UFA:n kaupat purkautuivat muutaman kuukauden kuluttua Saksan sotatappioon, elokuva-alan rakennemuutos oli käynnistynyt ja saksalaiset jäivät Suomeen. Helsingissä toimi vuoteen 1926 asti UFA:n tytäryhtiö, joka piti huolen siitä, että suomalaisilla valkokankailla nähtiin runsaasti saksalaista elokuvaa.
Pyrkimyksenä kokonaiskuvan hahmottaminen
Aikaisemmat elokuva-alaa käsittelevät tutkimukset ovat keskittyneet yhteen tai pariin yhtiöön tai henkilöön kerrallaan. Hupaniitun väitöstutkimus puolestaan käsittelee elokuva-alaa kokonaisuutena.
– Kyse ei ole vain yksittäisistä ihmisistä tai yhtiöistä, vaan moninaisuudesta, kerroksellisuudesta, alan sisäisistä rakenteista, kilpailusta ja hieman myös yhteistyöstä. Nämä yhdessä muokkasivat 1900–1920-lukujen biografialiiketoiminnan valtakautta, Hupaniittu summaa.
***
Lauantaina 14. syyskuuta 2013 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (päärakennus, Tauno Nurmela -sali, Yliopistonmäki) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Outi Sinikka Hupaniitun väitöskirja ”Biografiliiketoiminnan valtakausi. Toimijuus ja kilpailu suomalaisella elokuva-alalla 1900–1920-luvuilla”. Virallisena vastaväittäjänä toimii dosentti Kimmo Laine ja kustoksena professori Kirsi Vainio-Korhonen.
FM Outi Hupaniittu on syntynyt vuonna 1979 Helsingissä ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1998 Tampereen yhteiskoulun lukiosta. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi 2004 Turun yliopistosta. Väitös kuuluu Suomen historian alaan.