Sotamuistomerkki tekee tappiostakin kunniakkaan (Väitös: FM Riitta Kormano, 29.11.2014, taidehistoria)
Turun yliopistossa väittelevä Riitta Kormano tarkastelee taidehistorian väitöskirjassaan sotamuistomerkkien tehtäviä, aiheita ja merkityksiä.
Turun yliopiston tiedote 21.11.2014
Sodan muistoissa käsitellään vaikeita väkivaltakokemuksia. Muistomerkkien tehtävä on auttaa trauman käsittelyssä ja vahvistaa kansalaisten uhrivalmiutta. Niiden aiheet muokkaavat kuvaa historian tapahtumista etäännyttäen samalla todellisesta kokemusmaailmasta.
FM Riitta Kormanon väitöskirja antaa yleiskuvan Suomessa käytyjen sotien keskeisimmistä kuvatyypeistä ja kertoo, miten teosten välityksellä edistetään pystyttäjien politiikkaa.
Suomen ensimmäiset sotamuistomerkit pystytettiin 1800-luvulla. Kansallisesti merkittävimmät obeliskit liittyivät Suomen sotaan. Sisällissodan jälkeen valkoiset pystyttivät itsenäisen Suomen ensimmäiset voitonmerkit ja valtiollisesti arvostetut sankaripatsaat kirkkomaille.
‒ Tappion kärsineet punaiset jäivät vaille kuvallisia muistomerkkejä. Toisen maailmansodan uhka vaati kansallisen yhteisrintaman rakentamista, mutta punaisten hauta-asian korjaaminen aloitettiin vasta talvisodan jälkeen, Kormano kertoo.
Tappio lisää sotamuistokultin viitteitä ruumiillisuuteen
Toisen maailmansodan sankarihautamerkkien suunnittelu ajoittui punaisten muistomerkkihankkeiden kanssa samaan aikaan. Kuva-aiheiden valinta kahden erilaisen tappiollisen sodan haudoille oli vaativaa, sillä molempien vainajia tuli muistaa kunniakkaalla tavalla. Toisaalta kuvien piti erottua selkeästi sekä toisistaan että valkoisten voitonmerkeistä.
Kormanon mukaan valvontakomission maassaolo ja vasemmiston aseman vahvistuminen tasa-arvoistivat suomalaista sankarikuvaa. Voittoisuuden sijaan painotettiin vakavailmeistä nöyryyttä ja uskonnollisuutta. Suomen sankarihaudoille muotoiltiin myös ensimmäiset enkelit ja perheaiheet.
‒ Voitetun sodan jälkeen korostetaan maskuliinisuutta ja kuolemattomuutta. Tappio lisää sotamuistokultin ruumiillisuuteen liittyviä viitteitä. Häviön tunnelma etsii tukea toisesta, äidin tai aseveljen sylistä. Voitto voi kestää autonomisesti yksin, mutta häviö tarvitsee myös ”toisen”, tutkija sanoo.
Suomessa lumipuku korvaa univormun
Kormano tarkasteli väitöstutkimuksessaan sotilaan tärkeimpiä tunnusmerkkejä kypärää ja asetta. . Muistomerkeissä niiden asennot osoittavat vihollisen suunnan ja vihjaavat, onko kyse voitosta vai tappiosta. Eleet rakentavat mielikuvia sodan historiasta tilaajien toivomalla tavalla. Esimerkiksi kohotetun miekan ele symboloi voittoa. Päästä laskettu kypärä viestii kunnioituksesta, mutta rintaa vasten painettuna myös nöyrästä kohtaloon alistumisesta.
‒ Suomessa univormu on usein korvattu talvisotaan viittaavalla lumipuvulla. Se muistuttaa vaikeista olosuhteista ja ylivoimaista vihollista vastaan käydyn taistelun oikeutuksesta. Symbolisesti asu myös pyhittää saksalaisten rinnalla käydyn jatkosodan ja sen aktiivisen hyökkäyspolitiikan sekä häivyttää Lapin sodan katkeraa muistoa.
Sankaritarinat kiteytettiin hautakuvastoon
Etääntyminen sota-ajasta ja taloudellinen nousukausi innostivat kerronnallisesti monipolvisiin aiheisiin. Niiden tavoitteena oli myös kasvattaa nuorta sukupolvea uhrivalmiuteen ja aseveljeyteen. Pronssi yleistyi valmistusaineena kiven sijaan, mikä helpotti ilmeikkäiden ihmiskuvien muotoilua. Hautakuvastoon kiteytettiin keskeisimmät sankaritarinan osat: sotaan lähtö, uhri ja paluu kotiseudun multaan.
Sankarihautojen valmistuttua keskityttiin yksittäisten taisteluiden muistomerkkeihin ja ajallisesti kaukaisempiin sotiin. Väitöstutkimuksen mukaan historiallisilla esikuvilla voitiin ajaa oman ajan politiikkaa niin vasemmalla kuin oikeallakin.
***
Lauantaina 29. marraskuuta 2014 kello 13 esitetään Turun yliopistossa (päärakennus, Tauno Nurmela -sali, Yliopistonmäki, Turku) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Riitta Kormanon väitöskirja ”Sotamuistomerkki Suomessa. Voiton ja tappion modaalista sovittelua”. Virallisena vastaväittäjänä toimii dosentti Harri Kalha Helsingin ja Turun yliopistoista ja kustoksena professori Altti Kuusamo Turun yliopistosta.
FM Riitta Kormano on syntynyt 1959 Tampereella ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1979 Pernon lukiosta Turusta. Filosofian maisteriksi Kormano valmistui 1996 Turun yliopistosta. Hän toimii intendenttinä Turun museokeskuksessa. Väitös kuuluu taidehistorian alaan.