Saksalaisten romantikkojen utopia sijoittuikin tulevaisuuteen (Väitös: FM Asko Nivala, 28.3.2015, kulttuurihistoria)
Romantiikan aikakauteen yhdistetään usein nostalgia menneeseen kulta-aikaan ja keskiajan ihailu. Asko Nivala toteaa Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa, että saksalaisten varhaisromantikkojen utopistinen ajattelu suuntautui pikemminkin tulevaisuuteen.
Friedrich Schlegeliä pidetään eräänä saksalaisen varhaisromantiikan tärkeimmistä teoreetikoista, joka vaikutti merkittävällä tavalla 1800-luvun alun eurooppalaiseen ajatteluun. Nivalan mukaan tulevaisuuden kulta-ajan odottaminen on nähtävissä etenkin Schlegelin ajattelussa.
– Vielä 1600-luvulla tiedemiehet saattoivat väittää vakavissaan, että esimerkiksi muinainen Atlantis oli sijainnut Uppsalassa. Vaikka Schlegel oli romantikko, hän suhtautui hyvin epäilevästi tällaisiin aiempiin teorioihin, Nivala kertoo.
Schlegel ei pitänyt ihmiskunnan alkutilaa harmonisena kulta-aikana vaan esitti luonnontilassa elävän ihmisen aseman lohduttomana. Sen sijaan hän kyllä ihaili muinaisen Ateenan urbaania kulttuuria.
– Mielenkiintoisella tavalla Schlegel väitti, että käsitys menetetystä kulta-ajasta historian alussa oli nimenomaan antiikin itsensä tuottama kuvitelma, jolla ei ole historiallista perustaa, Nivala sanoo.
Romantikot odottivat ikuisen rauhan aikaa
Romantiikan aikana koko Eurooppa oli hajaannuksessa Napoleonin armeijan hyökättyä Saksaan. Aikakauden utooppisen ajattelun keskeiseksi käsitteeksi nousikin tulevaisuudessa koittava ikuisen rauhan aika. Tälle haettiin perusteita niin Vanhan testamentin messianistisista profetioista kuin myös kristillisestä kiliasmista, eli tuhatvuotisen rauhan valtakunnan odotuksesta.
– Aikalaiset pitivät vuotta 1800 käänteentekevänä ja vuosisadan vaihtumisen oletettiin olevan hyvin poikkeuksellinen katkos historiassa. Tavallaan tässä vaiheessa alkoikin uusi aikakausi, sillä Ranskan suuri vallankumous ja teollinen vallankumous loivat sen modernin maailman, jossa parhaillaan elämme, Nivala toteaa.
Erilaiset apokalyptiset profetiat olivat Nivalan mukaan ymmärrettäviä tilanteessa, jossa esimerkiksi Napoleonin syrjäyttämä paavi Pius VI kuoli vankeudessa. Toisaalta Schlegelin toive ikuisesta rauhasta perustui varsin sekulaariin ajatukseen siitä, että Euroopan sisällä solmittaisiin kosmopoliittinen valtioiden liitto. Tämä ei ole kovin kaukana Euroopan unionin rauhaa rakentavasta tehtävästä toisen maailman sodan jälkeen.
Schlegel uskoi taiteen korvaavan uskonnon
Vaikka romantikkojen utopiat kumpusivat heidän oman aikansa ongelmista, ne eivät Nivalan mukaan olleet pelkästään kaipuuta vallankumousta edeltävään maailmaan. Romantikoilla oli paljon suuria odotuksia syntymässä olevalta tulevaisuuden maailmalta.
– Schlegel esitti, että tulevaisuudessa taide tulisi korvaamaan uskonnon. Lisäksi taide ja luonnontiede tuli Schlegelin mukaan yhdistää toisiinsa. Ehkä 2000-luvulla kasvanut kiinnostus monitieteisyyteen sekä tieteiden- ja taiteidenvälisyyteen toteuttaa tätä Schlegelin ihannetta, Nivala pohtii.
Schlegeliä on tutkittu aikaisemmin kirjallisuusteoreetikkona ja filosofina, mutta Nivalan tutkimus kiinnittää uudella tavoin huomiota hänen uraauurtavaan työhönsä historioitsijana ja kulttuuriteoreetikkona.
– Kiinnostus saksalaisen romantiikan kirjallisuuteen on nyt nousussa. Tämä näkyy esimerkiksi viime vuosina julkaistuina suomennoksina Novaliksen, Heinrich Heinen, Ludwig Tieckin ja myös Schlegelin teoksista, Nivala sanoo.
***
Lauantaina 28. maaliskuuta 2015 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Artium, Janus-sali, Sirkkalan alue, Kaivokatu 12, Turku) julkisesti tarkastettavaksi FM Asko Nivalan väitöskirja ”Beyond Germany Fragmented. The Idea of the Golden Age in Friedrich Schlegel’s Early Romantic Philosophy of History” (Hajanaisen Saksan tuolla puolla. Kulta-ajan idea Friedrich Schlegelin varhaisromanttisessa historianfilosofiassa). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Robert S. Leventhal The College of William & Mary -yliopistosta Virginiasta Yhdysvalloista ja kustoksena professori Hannu Salmi Turun yliopistosta.
FM Asko Nivala on syntynyt 1980 Pudasjärvellä ja kirjoittanut ylioppilaaksi Pudasjärven lukiosta 1999. Filosofian maisteriksi Nivala valmistui 2007 Turun yliopistosta, jossa hän parhaillaan toimii tohtorikoulutettavana. Väitös kuuluu kulttuurihistorian alaan.
Väitöskirjaa voi tiedustella väittelijältä.