Rationaalisten toimijoiden yhteistyö on luonnonvaroille sekä siunaus että kirous (Väitös, VTM Hannu Autto, 21.11.2014, valtio-oppi)

​Turun yliopiston tiedote 14.11.2014

Autton mukaan jaettujen luonnonvarojen käyttäjät kohtaavat usein klassisen yhteistoiminnan ongelman. Pitkällä aikavälillä olisi kaikkien kannalta parasta, jos varannonkäyttöä vähennettäisiin, mutta oman kiintiön pienentämiseen liittyy jokaiselle käyttäjälle välitön taloudellinen kustannus, minkä vuoksi varantoja päädytään usein ylikäyttämään.

– Ylikäyttöongelman voi muotoilla myös välittämisen ongelmana. Emme ole tarpeeksi kiinnostuneita tulevaisuudesta tai tekojemme vaikutuksista toisiin ihmisiin. Sinänsä rationaalisten, joskin valitettavan liki- ja putkinäköisten yksilöiden valinnat johtavat populaation kannalta huonoon lopputulokseen, Autto toteaa.

Kollektiivisen toiminnan teoriaa on perinteisesti sovellettu luonnonvarojen hallintaa käsittelevässä kirjallisuudessa juuri ylikäyttöongelmaan. Teoria pyrkii selittämään, missä olosuhteissa rationaaliset toimijat kykenevät ratkaisemaan yhteistoiminnan ongelmia. Yleensä teoria selittää toimijoiden yhteistyötä etsimällä syitä, joiden vuoksi tulevaisuudesta tai muista toimijoista olisi syytä välittää.

– Usein liki- ja putkinäkö paranevat yhtä aikaa. Jos toimija välittää tulevaisuudesta, hänen kannattaa myös ottaa huomioon muut toimijat. Muut voivat esimerkiksi sanktioida kiintiöt ylittävää varannonkäyttäjää tulevaisuudessa. Yhteistoiminnan onnistuminen voi sitten riippua mahdollisuuksista valvontaan, sanktiointiin ja luottamuksen kehittymiseen, Autto kertoo.

Yhdistelemällä teoreettista työtä ja aiempien empiiristen tutkimusten tuloksia väitöskirjatyö osoittaa, että yhteistoiminta voi kuitenkin myös johtaa varannon ylikäyttöön. Näin ollen kollektiivisen toiminnan teorian sovellusala tutkimuskentällä on aiempaa ajateltua laajempi.

Luonnonvaroja pitäisi kohdalla osana laajempaa tuotantojärjestelmää

– Hieno esimerkki on pääoman turvaaminen saamelaisessa poronhoidossa. Suurien tokkien kasvattamisen mahdollistivat siidat eli usean poronhoitajan yhteenliittymät, jotka huolehtivat yhteisesti jäsentensä yksityisestä poro-omaisuudesta. Teoreettisessa mielessä kyseessä on klubi, joka tuottaa jäsenilleen hyödykettä tehokkaammin kuin nämä yksin kykenisivät. Ilman tehokasta pääoman turvaa suurien tokkien kasvattaminen olisi tuskin ollut mahdollista, Autto pohtii.

Väitöskirjatyö nostaa esiin myös yhteistoimintaongelmia, jotka liittyvät sanktiointiin ja valvontaan. Usein nämä järjestelmät perustuvat siihen, että varannonkäyttäjät valvovat ja sanktioivat toisiaan. Joissakin tapauksissa osa varannonkäyttäjistä voi kuitenkin parantaa asemaansa lopettamalla vertaisvalvonnan tai -sanktioinnin. Kärsijöiksi joutuvat ryhmän ulkopuoliset varannonkäyttäjät.

– Yhteistyön toisen puolen esille nostamisessa on oikeastaan kaksi pointtia. Ensimmäinen on se, että ylikäyttöongelmien olemassaolo ei välttämättä tarkoita sitä, että käyttäjät olisivat kykenemättömiä yhteistoimintaan. Toinen on se, että ylikäyttöongelmien ratkaiseminen vaatii niiden ymmärtämistä. Tämä puolestaan vaatii yhteistoiminnan roolin yksityiskohtaisempaa analysoimista luonnonvarojen hallinnassa, Autto kertoo.

***

Perjantaina 21. marraskuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Educarium, Edu2-auditorio, Assistentinkatu 5, Turku) julkisesti tarkastettavaksi valtiotieteen maisteri Hannu Autton väitöskirja "Collective Action in Commons: Its Diverse Ends and Consequences". Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Jon Hovi Oslon yliopistosta Norjasta ja kustoksena professori Matti Wiberg Turun yliopistosta.

VTM Hannu Autto on syntynyt 1982 ja kirjoittanut ylioppilaaksi 2001 Muonion lukiosta. Valtiotieteiden maisteriksi Autto valmistui 2007 Turun yliopistosta. Väitös kuuluu valtio-opin alaan.