Puukiipijät ovat muuttuvan metsän mittari (Väitös MEM Eric Le Tortorec, 17.5.2013)
MEM (Master of Environmental Management) Eric Le Tortorec selvitti väitöstutkimuksessaan, että metsätalouden aiheuttama vanhan metsän määrän väheneminen heikensi puukiipijöiden lisääntymismenestystä.
Turun yliopiston väitöstiedote 10.5.2013
Vanhan metsän väheneminen puukiipijöiden pesimäalueen ytimen lähettyvillä vähensi pesimäkertojen ja pesästä lähtevien poikasten määrää. Sen sijaan vanhan metsän väheneminen laajemmalla alueella pesimäalueen ympärillä itse asiassa paransi puukiipijöiden lisääntymismenestystä vähentämällä pesärosvousta.
– Tämä johtui mitä ilmeisimmin siitä, että käpytikat ja oravat, jotka ovat tärkeimpiä puukiipijöiden pesärosvoja, kärsivät myös vanhojen metsien vähenemisestä, Le Tortorec pohtii.
– Ihmistoiminnan aiheuttama elinympäristön häviämisen ja pirstoutumisen on todettu olevan yksi suurimmista maailmanlaajuisista uhista luonnon monimuotoisuudelle. Elinympäristön häviämisen ja pirstoutumisen tarkemmat vaikutukset eliöihin ovat kuitenkin monilta osin epäselviä, joten tällaista pitkän aikavälin tutkimusta tarvitaan, Le Tortorec kertoo.
Puukiipijä on vanhoihin metsiin erikoistunut varpuslintu
– Vaikka puukiipijä ei ole uhanalainen sen elinympäristövaatimukset tekevät siitä hyvän tutkimuslajin tutkimuksiin, jotka tarkastelevat metsien häviämisen ja pirstoutumisen vaikutuksia eliöihin, Le Tortorec sanoo.
– Metsien pirstoutuminen useaan pieneen hajanaiseen laikkuun ei näyttänyt vaikuttavan puukiipijöiden lisääntymismenestykseen. Näin ollen metsänhoidollisesta näkökulmasta väitöskirjani tulokset tukevat, ainakin puukiipijän kannalta, sitä käsitystä, että vanhan metsän kokonaismäärä on tärkeämpää kuin sen alueellinen jakaantuminen.
Muuttuva metsämaisema heikentää puukiipijöiden lisääntymismenestystä
Le Tortorecin väitöstutkimuksessa käytettiin perinteisen maisemaekologisen lähestymistavan lisäksi muutostutkimusta. Tutkimuksen aineistona oli puukiipijäaineisto vuosilta 1999 – 2006 Konneveden alueelta Keski-Suomessa. Väitöstutkija määritti kyseiseltä ajalta vanhan metsän määrän ja alueellisen jakaantumisen tutkimusalueella lähes vuosittaisella tasolla satelliittikuvista.
Väitöstutkimus osoitti, että vanhan metsän määrä väheni tutkimuksen aikana, ja että väheneminen kiihtyi selvästi tutkimuksen loppuvaiheessa. Tämä kiihtyminen osui yhteen vuonna 2006 voimaan tulleeseen metsälakimuutokseen, joka ilmeisesti sai monet metsänomistajat hakkaamaan metsiänsä.
Mitä nopeampi vanhan metsän häviäminen pesimäalueen ytimen lähettyvillä oli, sitä vähemmän kyseisen pesimäalueen kokonaispoikastuotto oli. Tulokset osoittivat kuitenkin, että suuri vanhan metsän määrä laajemmalla alueella pesimäalueen ympärillä suojasi kyseistä aluetta vanhojen metsien häviämisen haitallisilta vaikutuksilta.
--
Perjantaina 17. toukokuuta 2013 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (päärakennus, Tauno Nurmela -sali, Yliopistonmäki) julkisesti tarkastettavaksi Eric René Le Tortorecin väitöskirja ”Reproductive Success Responses to Habitat Fragmentation in Eurasian Treecreepers” (Metsien pirstoutumisen vaikutukset puukiipijöiden lisääntymismenestykseen). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Mikko Mönkkönen Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Pekka Niemelä.
MEM Eric Le Tortorec on syntynyt 1979 Singaporessa ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1998 Tamperereen lyseon lukion IB-linjalta. Hän on suorittanut Bachelor of Science -tutkinnon 2001 Lontoossa (Imperial College of Science, Technology and Medicine) ja Master of Environmental Management -tutkinnon 2004 Australiassa (University of New South Wales). Le Tortorec toimii parhaillaan jatko-opiskelijana Turun yliopistossa. Väitös kuuluu ekologian alaan.