Punakaartia avustaneet naiset sopeutuivat yhteiskuntaan nopeasti (Väitös: VTL Tiina Lintunen, 9.10.2015, Poliittinen historia)
Punakaartissa aseistettuina palvelleet noin 2000 naista ovat pitkään hallinneet kuvaa, joka suomalaisilla on ollut naisista vuoden 1918 sisällissodassa. Naisista, jotka tukivat punakaartia muilla tavoilla, on tiedetty hyvin vähän. Heitä tutkinut VTL Tiina Lintunen osoittaa, että naisten saamat tuomiot olivat lieviä ja he sopeutuivat nopeasti sisällissodan jälkeiseen yhteiskuntaan.
Turun yliopiston tiedote 2.10.2015
Tiina Lintunen tutki väitöskirjassaan millaisia olivat Porin seudulla ne kapinasta syytetyt naiset, jotka eivät olleet tarttuneet aseisiin, ja mikä oli heidän myöhempi kohtalonsa.
– Tämä on ensimmäinen punaisista naisista laadittu pitkän aikavälin tutkimus, jossa on tarkasteltu punakaartiin kuuluneiden naisten sodanjälkeistä elämää heidän kuolemaansa saakka. Väitöstyöni on eräänlainen kollektiivinen elämäkerta, Lintunen kertoo.
Tutkimuksen kohteena on 267 Porista, Porin maalaiskunnasta ja Ulvilasta kotoisin olevaa naista, jotka joutuivat valtiorikosoikeuden eteen vuonna 1918 epäiltyinä punakaartin avustamisesta.
Aseistamattomat naiset saivat lieviä tuomioita
Tutkimuksen naisista enemmistö oli nuoria työläisnaisia. Aiemmin rikoksista tuomittuja heidän joukossaan oli hyvin vähän. Suurin osa tutkimuksen naisista työskenteli punakaartin huollossa keittiö-, siivous- ja vaatetusosastoilla. Loput työskentelivät sairaanhoidossa ja punakaartin hallintoa avustavissa muissa tehtävissä.
– Naiset pyrkivät kuulusteluissa vähättelemään osuuttaan punakaartissa ja poliittisia motiivejaan. Enemmistö perusteli kaartiin liittymistä taloudellisilla syillä, Lintunen kertoo.
Lintusen mukaan naiset saivat pääosin lieviä, 2−3 vuoden ehdollisia tuomioita. Vain joka kymmenes nainen tuomittiin ehdottomaan rangaistukseen.
– Punakaartiin vasta pakomatkalla liittyneet ja kaartissa vähäisissä tehtävissä lyhytaikaisesti toimineet henkilöt vapautettiin syytteistä. Naisten avustavasta roolista johtuen heitä tuomittiin lievemmin kuin punakaartissa toimineita miehiä.
Naiset palasivat nopeasti sodanjälkeiseen arkeen
Lintunen osoittaa väitöskirjassaan millainen oli suomalaisessa yhteiskunnassa vallinnut ajan henki, jonka vaikutuspiiriin naiset valtiorikosoikeudesta ja vankilasta palasivat.
– Tutkimukseni tuo esiin vaikeuksia, joita paluu sodanjälkeiseen arkeen tuotti naisille. Varsinkin yksin lastensa kanssa jääneillä oli monenlaisia ongelmia, ja sodanaikana levitetty propaganda lisäsi niitä entisestään, sanoo Lintunen.
– Toisaalta työtilanne kuitenkin parantui monen naisen osalta jo vuoden 1918 aikana, ja oman punaisen yhteisön tarjoama tuki helpotti arjesta selviytymistä. Ajan kuluessa elämä tasaantui, naiset perustivat perheitä ja osa palasi työelämään ja politiikkaan.
Lintusen mukaan sisällissota näyttäisi radikalisoineen vain pienen osan aseettomista naisista, kun taas enemmistö kannatti maltillisia sosialidemokraatteja tai jäi kokonaan pois politiikasta.
– Porin seudulta valtiorikosoikeuteen joutuneet naiset olivat tavallisia työläisnaisia. Sota ja osallisuus siihen ei tätä asiaa muuttanut. Naiset sopeutuivat yhteiskuntaan nopeasti ja elivät pääosin tavallista työläisperheen arkea sodan jälkeenkin.
***
Perjantaina 9. lokakuuta 2015 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Publicum, Pub3, Assistentinkatu 7, Turku) julkisesti tarkastettavaksi valtiotieteiden lisensiaatti Tiina Lintusen väitöskirja Punaisten naisten tiet. Valtiorikosoikeuteen vuonna 1918 joutuneiden Porin seudun naisten toiminta sota-aikana, tuomiot ja myöhemmät elämänvaiheet. Virallisena vastaväittäjänä toimii FT Tuomas Hoppu Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Vesa Vares Turun yliopistosta.
VTL Tiina Lintunen on kirjoittanut ylioppilaaksi 1990 Pomarkun lukiosta. Filosofian maisteriksi Lintunen valmistui 1998 ja valtiotieteiden lisensiaatiksi 2006. Parhaillaan hän toimii Turun yliopistossa tohtorikoulutettavana. Väitös kuuluu poliittisen historian alaan.