Pitkäkään lasten kotihoito ei välttämättä heikennä äidin uranäkymiä (Väitös: VTM, KTM Sirpa Weckström, 4.5.2018, sosiaalipolitiikka)
VTM, KTM Sirpa Weckström on tutkinut Turun yliopistoon tekemässään väitöskirjassa lasten kotihoitoa sekä äitiyden ja palkkatyön yhdistämistä äitien subjektiivisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että vaikka suomalaiset äidit olivat hoitaneet lapsiaan verrattain pitkään kotona, arvioivat he kotona vietetyn ajan heikentäneen uraansa harvemmin kuin äidit 11 muussa Länsi-Euroopan maassa. Saatujen tulosten perusteella valinnanvapautta tukeva lastenhoitopolitiikka saattaa vähentää subjektiivisesti koettuja uravaikutuksia.
Turun yliopiston tiedote 26.4.2018
Vanhempainvapaan päätyttyä lasten kotihoidon tukeen ovat Suomessa oikeutettuja kaikki kotona lastaan hoitavat alle kolmivuotiaiden lasten vanhemmat. Kotihoidon tukea on kritisoitu etenkin siitä, että se heikentää äitien asemaa työelämässä. Toisaalta, myöskään äitiyden ja työn yhteensovittaminen ei ole ongelmatonta.
Väitöskirjassaan Weckström tutki äitien asennetta palkkatyön vähentämistä kohtaan, lasten kotihoidon koettua vaikutusta ammatilliseen uraan sekä äitien työelämän kokemuksia ja yleistä elämään tyytyväisyyttä. Väitöskirjan artikkelit perustuvat vuosina 2004 ja 2005 toteutettuun European Social Surveyn (ESS) kierrokseen 2.
Weckströmin mukaan tutkimuksen löydökset eivät vastaa yleisiä oletuksia lasten kotihoidontuesta.
Tutkimuksessaan Weckström havaitsi, että vaikka suomalaiset äidit olivat hoitaneet lapsiaan melko pitkään kotona, vain noin neljännes heistä katsoi, että naisen tulisi olla valmis vähentämään palkkatyötä perheensä takia. Väite sai vähemmän kannatusta vain Ruotsissa ja Tanskassa.
Huolimatta pitkistä kotihoitojaksoista lasten kotihoidon ei yleensä katsottu heikentäneen äidin ammatillista uraa. Alle viidennes kaikista suomalaisäideistä arveli uransa kärsineen kotihoidon takia. Kouluikäisten lasten äideistä näin ajatteli enää joka kymmenes. Myös ne suomalaisäidit, jotka olivat hoitaneet lapsiaan pitkään kotona, raportoivat verrattain vähän negatiivisia uravaikutuksia.
– Päivähoidon hyvä saatavuus sekä mahdollisuus valita tuettu kotihoito kunnallisen päivähoidon sijasta helpottavat työhön ja uraan liittyvien tavoitteiden sekä työtilanteen huomioon ottamista äitien ja perheiden päättäessä kotihoidon kestosta. Tämä saattaa osaltaan selittää vähäiseksi koettuja uravaikutuksia. Toisaalta esimerkiksi eri elämänalueiden arvottaminen saattaa vaikuttaa siihen, miten äiti uravaikutukset kokee, Weckström huomauttaa.
Kiire ja pitkät työpäivät lisäsivät työn negatiivista siirräntää perhe-elämään
Tutkimuksen mukaan sekä kotona lapsiaan hoitavat että työssäkäyvät suomalaisäidit olivat tyytyväisiä elämäänsä.
Työstä perheeseen suuntautuva ristiriita kuitenkin heikensi työssäkäyvien äitien elämään tyytyväisyyttä. Kolme neljästä suomalaisäidistä koki ainakin joskus, ettei perheelle jää riittävästi aikaa työn takia. Usein tai aina aikapulaa raportoi joka kolmas äiti. Yli puolet suomalaisäideistä arveli työpaineidensa häiritsevän perheenjäseniään ainakin joskus. Joka kymmenes raportoi toistuvaa häiriötä.
– Suomalaisäidit raportoivat työstä perheeseen suuntautuvaa ristiriitaa useammin kuin äidit muissa maissa. Tätä negatiivista siirräntää selittävät pitkät työpäivät sekä kiire töissä. Suomalaisäitien työajat olivat pisimpien joukossa ja työkiirettä raportoi lähes puolet heistä. Työn negatiivinen siirräntä perhe-elämään oli verrattain yleistä myös suomalaisten isien keskuudessa, Weckström kertoo.
Valinnanvapautta ja työn joustoja tulisi lisätä
Weckströmin mukaan tutkimuksen tulokset eivät tue yleistä työaikojen pidentämistä, eikä niiden perusteella voida suositella tuetun kotihoidon lyhentämistä äitien osalta. Etenkin niissä perheissä, joissa työhön paluu merkitsisi merkittävää työn ja perheen välistä ristiriitaa, voi pidempi kotihoito tuntua perustellulta.
– Jos äitien työhön osallistumista halutaan nostaa, olisi hyvä vahvistaa esimerkiksi isien valinnanvapautta perhevapaiden käytössä sekä laajentaa molempien vanhempien mahdollisuutta osa-aikatyöhön. Samalla mahdollinen työstä perheeseen suuntautuva ristiriita, joka johtuu työajoista, työkiireestä sekä muista kuormitusta aiheuttavista työn piirteistä, tulisi huomioida työpaikoilla, korostaa Weckström.
Weckström tutki väitöskirjassaan myös työttömyyden perhe- ja hyvinvointivaikutuksia. Weckström havaitsi, että työttömyyteen liitettiin negatiivisten lisäksi myös positiivisia muutoksia. Etenkin äiti–lapsisuhteen katsottiin usein muuttuneen parempaan suuntaan.
– Positiivinen muutos saattaa olla seurausta työttömyyden myötä lisääntyneestä perheajasta. Positiivinen muutos äidin kokemana ei kuitenkaan merkitse sitä ettei lapsi muutoin kärsi työttömyyden takia. Johtaessaan köyhyyteen työttömyys kaventaa lapsen elämää ja myös lapsi voi kantaa huolta perheen tilanteesta, Weckström huomauttaa.
Työttömyyttä koskevan tarkastelun osalta artikkelit perustuvat Turun Yliopiston Sosiaalipolitiikan laitoksen v. 2000 suorittamaan kyselyyn.
***
VTM, KTM Sirpa Weckström esittää väitöskirjansa Views of Finnish Mothers on Childcare and Labour Market Participation: A Cross-European Comparison julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 4.5.2018 klo 12 (Turun yliopisto, Publicum, Pub 3 -luentosali, Assistentinkatu 7, Turku). Vastaväittäjänä toimii dosentti Mia Tammelin (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Heikki Ervasti (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.
VTM, KTM Sirpa Weckström on syntynyt vuonna 1967 ja kirjoitti ylioppilaaksi Naantalin lukiossa vuonna 1986. Weckström suoritti korkeakoulututkintonsa Turun kauppakorkeakoulussa vuonna 1991 (KTM) ja Turun yliopistossa vuonna 2002 (VTM). Väitöksen alana on sosiaalipolitiikka.
Väittelijän yhteystiedot: p. 050 302 9753, sirpa.weckstrom(at)utu.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/weckstrom_sirpa.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7196-1