Pitkään jatkuva imetys suojaa lasta liialliselta painonnousulta (Väitös: FM Johanna Mäkelä, 25.9.2015, lastentautioppi)
Äidin ylipaino, sokeriaineenvaihdunnan häiriöt ja liiallinen painonnousu raskausaikana lisäävät lapsen riskiä ylipainoon, toteaa Turun yliopistossa väittelevä Johanna Mäkelä. Imettäminen ja lisäruokinnan aloituksen lykkääminen puolestaan pienentävät ylipainon riskiä.
Ylipainon varhaiset riskitekijät kasaantuvat tietyille lapsille ja perheille. Lapsilla, joilla on korkein määrä ylipainon riskitekijöitä, on lähes kuusinkertainen riski ylipainoon ja lihavuuteen verrattuna lapsiin, joilla riskitekijöitä on vähän tai ei lainkaan.
– Tulos on merkittävä ja mahdollistaa entistä paremmat keinot ehkäistä lapsuusiän ylipainoa, joka on yleinen ongelma Suomessa. Pohja myöhemmälle terveydelle luodaan jo varhain, jopa ennen syntymää, ja sikiöaikaisen kasvun vaikutukset myöhempään terveyteen on tunnistettu monissa tutkimuksissa, Mäkelä sanoo.
Äidin ylipaino, sokeriaineenvaihdunnan häiriöt ja liiallinen painonnousu raskausaikana ovat yhteydessä lapsen suurempaan ylipainoriskiin. Toisaalta imetys ja myöhäisempi lisäruokinnan aloitus pienentävät ylipainon riskiä. Myös geneettiset tekijät liittyvät varhaiseen painonkehitykseen ja ylipainoriskiin.
– Tutkimuksessani havaitsin, että ylipainoisten äitien lapset olivat suurikokoisia jo syntymästä alkaen verrattuna normaalipainoisten äitien lapsiin, ja sama kehitys jatkui kahden ensimmäisen elinvuoden aikana. Lisäksi ylipainoisten äitien lapset olivat normaalipainoisten äitien lapsia useammin ylipainoisia kahden vuoden iässä, Mäkelä toteaa.
Ylipainoiset äidit imettivät lapsiaan keskimäärin 1,7 kuukautta vähemmän ja aloittivat lisäruoan antamisen aiemmin kuin normaalipainoiset äidit. Myös äidinmaidon koostumuksessa oli eroja: ylipainoisilla äideillä oli rintamaidossaan enemmän tyydyttyneitä rasvahappoja ja vähemmän n-3 rasvahappoja kuin normaalipainoisilla äideillä.
– Imetyksen pidempi kesto suojaa lasta liialliselta painonnousulta kahden ensimmäisten elinvuoden aikana, Mäkelä sanoo.
Tutkimuksessaan Mäkelä totesi, että 26 prosenttia pojista ja 17 prosenttia tytöistä oli ylipainoisia kahden vuoden iässä. Samanikäisistä pojista lihavia oli viisi prosenttia ja tytöistä neljä prosenttia. Ylipainoisten ja lihavien lasten kasvu erosi normaalipainoisten lasten kasvusta jo 13 kuukauden iässä.
Perintätekijät lisäävät ylipainon riskiä jo varhaisessa vaiheessa
Myös perintätekijöillä on vaikutusta lasten painonkehitykseen. Lapset joilla oli suurempi määrä ylipainolle altistavia geenejä, painoivat enemmän sekä 13 kuukauden iässä että kahden vuoden iässä kuin lapset, joilla oli pienempi geneettinen riski ylipainoon.
– Lapset, joista myöhemmin tuli ylipainoisia, erosivat kasvultaan normaalipainoisista lapsista jo varhaisessa vaiheessa. Tulokset korostavat lasten ylipainon varhaisen tunnistamisen ja erityisesti vanhempiin kohdistuvien ennaltaehkäisevien toimenpiteiden tärkeyttä.
Mäkelän mukaan yksittäisten riskitekijöiden tarkastelun sijaan tulisi kiinnittää huomiota entistä enemmän riskitekijöiden kasaantumiseen erityisesti ehkäisevien toimenpiteiden näkökulmasta sekä interventioita suunniteltaessa ja toteutettaessa.
– Tutkimukseni päätavoitteena oli tuottaa aiempaa kokonaisvaltaisempi kuva ylipainoriskiin ja varhaiseen kasvuun liittyvistä ympäristö- ja perimätekijöistä, Mäkelä kertoo.
Väitöstutkimus on osa Hyvän kasvun avaimet -seurantatutkimusta (the STEPS Study), jossa seurataan monitieteisesti 1797 perhettä. Mäkelä keskittyi tutkimuksessaan lasten kahteen ensimmäiseen ikävuoteen.
***
Perjantaina 25. syyskuuta 2015 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (PharmaCity, Pha1-auditorio, Itäinen Pitkäkatu 4, Turku) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Johanna Mäkelän väitöskirja ”Genetic, Prenatal and Postnatal Determinants of Weight Gain and Obesity in Young Children – The STEPS Study” (Painonnousun ja ylipainon geneettiset, prenataaliset ja postnataaliset tekijät pienillä lapsilla Hyvän kasvun avaimet -tutkimuksessa). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Inga Thorsdottir Islannin yliopistosta ja kustoksena professori Harri Niinikoski Turun yliopistosta.
FM Johanna Mäkelä on syntynyt vuonna 1985 Raisiossa ja kirjoittanut ylioppilaaksi 2004 Forssan yhteislyseosta. Filosofian maisteriksi hän valmistui 2008 Turun yliopistosta. Mäkelä toimii tohtorikoulutettavana Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksessa ja tutkimuskoordinaattorina Turun Biotekniikan keskuksessa. Väitös kuuluu lastentautiopin alaan.
Väitöskirjan myynti: Turun yliopiston verkkokauppa UTUshop, https://utushop.utu.fi/c/2-annales-universitatis-turkuensis/