Pikkukeskosen hyvä syntymänjälkeinen kasvu parantaa lapsuusiän älyllistä kehitystä (Väitös: LL Marika Leppänen, 26.9.2014, lastentautioppi)
LL Marika Leppänen havaitsi lastentautiopin väitöstutkimuksessaan, että syntymänjälkeinen kasvu ja erityisesti pään kasvu on yhteydessä pikkukeskosen älylliseen kehitykseen. Tutkimustulosten perusteella voidaan suositella pikkukeskosten kasvun tiivistä seurantaa ainakin kahden vuoden ikään saakka.
Turun yliopiston tiedote 18.9.2014
Tutkimuksessa havaittiin, että heikentynyt verenvirtaus sikiön aivoissa näkyi heikompana älyllisenä selviytymisenä kahden vuoden iässä. Näyttää siltä, että yhteys johtui pienentyneestä aivojen tilavuudesta.
– Tilanteissa, joissa sikiön verenvirtaus on uhattuna, on aihetta harkita lapsen synnyttämistä, jos se muut riskitekijät huomion ottaen on mahdollista, Turun yliopistossa väittelevä Marika Leppänen sanoo.
Sikiöaikana hitaasti kasvaneiden pikkukeskosten aivojen eri osia yhdistävät hermoradat olivat heikommin kehittyneet verrattuna niihin pikkukeskosiin, jotka olivat syntyessään suurempia.
– Hyvä kasvu heti syntymän jälkeen ja aina kahden vuoden ikään saakka oli yhteydessä parempaan älylliseen kehitykseen viiden vuoden iässä, Leppänen kertoo.
Tutkimustulosten perusteella voidaan suositella, että pikkukeskosten kasvua tulisi seurata tiiviisti varsinkin heti kotiutumisen jälkeen, mutta vielä ainakin kahden vuoden ikään saakka.
– Kasvua seuraamalla voidaan havaita tilanteet, joissa esimerkiksi ravitsemusta pitää tehostaa.
Pikkukeskosella on riski neurologisen kehityksen viiveelle
Pikkukeskonen voi olla syntyessään pienikokoinen lyhyestä raskauden kestosta johtuen tai siksi, että sikiöaikainen kasvu on häiriintynyt.
– Sikiö on riippuvainen istukan antamasta verenkierrosta, ja verenkierron ongelmat ovat yhteydessä sikiön kasvun hidastumiseen ja myös heikompaan neurologiseen kehitykseen. Ennenaikaisena syntyminen ja huono kasvu sekä sikiöaikana että myös syntymän jälkeen lisäävät kehityshäiriöriskiä.
Pikkukeskosia, joiden syntymäpaino on alle 1500 grammaa tai jotka ovat syntyneet kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa, on Suomessa noin 1,6 % kaikista vastasyntyneistä. Nykyhoitojen ansiosta selviytyminen on parantunut, ja enää noin 11 % pikkukeskosista menehtyy ensimmäisen elinvuotensa aikana.
– Edelleen kuitenkin riski älylliselle ja motoriselle kehitysviiveelle on merkittävä. Kehitysviiveet voivat olla lieviä, mutta ne voivat silti vaikeuttaa esimerkiksi selviytymistä koulu- ja myöhemmin työelämässä, Leppänen kertoo.
Marika Leppäsen väitöskirja on osa PIPARI-tutkimusprojektia (Pienipainoisten riskilasten käyttäytyminen ja toimintakyky imeväisiästä kouluikään), jossa ovat mukana vuosina 2001–2006 syntyneet pikkukeskoset, joita on hoidettu Tyksin vastasyntyneiden teho-osastolla.
***
Perjantaina 26. syyskuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Dentalia, Arje Scheinin -sali, Lemminkäisenkatu 2, Turku) julkisesti tarkastettavaksi lääketieteen lisensiaatti Marika Leppäsen väitöskirja ”The Association between Growth and Neurodevelopment in Very Preterm Infants – A Follow-up Study in the PIPARI Study” (Pikkukeskosen kasvun ja neurologisen kehityksen välinen yhteys – PIPARI-projektin seurantatutkimus). Virallisena vastaväittäjänä toimii dosentti Timo Saarela Oulun yliopistosta ja Oulun yliopistollisesta sairaalasta ja kustoksena professori Liisa Lehtonen.
LL Marika Leppänen on syntynyt 1977 ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1996 Haapajärven lukiosta. Lääketieteen lisensiaatiksi hän valmistui 2010 Turun yliopistosta. Leppänen toimii erikoistuvana lääkärinä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä. Väitös kuuluu lastentautiopin alaan.