Piilevä raudanpuute vääristää transferriinireseptoritutkimuksen viitearvoja (Väitös: EL Timo Takala, 15.12.2017, kliininen kemia)
Timo Takalan väitöskirjatutkimuksessa määritettiin transferriinireseptorin ja tiettyjen muiden elimistön rautataloutta kuvaavien laboratoriotutkimusten viitearvoja raudanpuutteen riskiryhmillä; keskosena ja täysiaikaisena syntyneillä imeväisikäisillä, murrosikäisillä tytöillä ja iäkkäillä ihmisillä. Väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti sitä, miten viitearvojen laskemisessa käytettyjen yksilöiden mahdollinen raudanpuute vaikuttaa viitearvoihin.
Turun yliopiston tiedote 11.12.2017
Raudanpuutteen arvioidaan olevan yleisin yksittäisen ravintoaineen puutos maailmassa ja yleisin syy anemialle. Kaikki elimistön solut tarvitsevat rautaa, mutta parhaiten tunnetaan sen merkitys hemoglobiinin muodostuksessa ja punasolujen tuotannossa.
– Raudanpuutteen toteaminen on tärkeää, koska puutteen tiedetään heikentävän fyysistä ja psyykkistä suorituskykyä sekä vaikuttavan älylliseen ja motoriseen kehitykseen. Raudanpuuteanemia voi myös lisätä tiettyjen sairauksien, kuten keuhko- ja sydänsairauksien oireita, Takala toteaa.
Transferriinireseptori on solujen pinnalla oleva reseptori, jonka avulla solut ottavat sisäänsä verenkierron kuljettamaa rautaa. Jos veren kuljettaman raudan määrä laskee, kuten tapahtuu raudanpuutteessa, transferriinireseptorien määrä solujen pinnalla lisääntyy solujen riittävän raudansaannin turvaamiseksi. Solujen pinnalta irtoaa transferriinireseptoreita verenkiertoon ja siten koholla oleva plasman transferriinireseptoreiden määrä viittaa raudanpuutteeseen.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että transferriinireseptorien määrityksellä voidaan todeta raudanpuute jo ennen anemian kehittymistä eli niin sanotun piilevän raudanpuutteen vaiheessa.
Piilevällä raudanpuutteella on vaikutusta viitearvoihin
Viitearvot määritetään tyypillisesti perusterveiden ihmisten laboratorioarvoista. Raudanpuutetta mittaavien laboratoriotutkimusten viitearvoja määritettäessä ongelmana on se, että terveeksi itsensä kokevien joukossa voi olla sellaisia ihmisiä, joilla on raudanpuute. Tämä vaikuttaa vääristävästi raudanpuutetta mittaavien laboratoriotutkimusten viitearvoihin.
– Tässä tutkimuksessa transferriinireseptorin viitearvot laskettiin sellaisten yksilöiden arvoista, joilla raudanpuute oli suljettu pois joko edeltävällä rautalääkityksellä tai rautavarastoja kuvastavan ferritiinin arvojen perusteella. Näin määritettyjen viitearvojen yläraja oli matalampi kuin perinteisesti määritettyjen viitearvojen yläraja. Raudanpuutetta mittaavien laboratoriotutkimusten viitearvoja määritettäessä on tärkeää, että poistetaan tutkittavat, joilla on piilevä raudanpuute, Takala avaa.
Liedon iäkkäät -tutkimukseen osallistuneista yli 65-vuotiaista 7 prosentilla oli raudanpuute ja 2 prosentilla raudanpuuteanemia. Vastaavasti tutkituista 9-15 -vuotiaista tytöistä 10 prosentilla oli raudanpuute transferriinireseptorin tuloksen perusteella. Iäkkäillä raudanpuutteen syynä on yleisimmin mahasuolikanavan verenvuoto, jonka taustalla voi olla esimerkiksi paksusuolen syöpä tai mahahaava. Murrosikäisillä tytöillä raudanpuutteelle altistavat kiihtynyt kasvu sekä kuukautisten alkaminen.
Tutkimustuloksista apua imeväisikäisen alkavan raudanpuutteen diagnoosiin
Imeväisikäisillä raudanpuutteen riskiä lisää nopea kasvu. Keskosena syntyneillä riski on vielä suurempi, koska syntyessään heidän rautavarastonsa ovat täysiaikaisia pienemmät. Lisäksi keskosten kasvu on nopeampaa ja usein heidän elimistöstään poistuu rautaa, koska heiltä joudutaan ottamaan toistuvasti verinäytteitä, Takala kertoo.
Tutkimuksessa selvitettiin, miten rautataloutta kuvaavien laboratoriotutkimusten arvot muuttuvat ensimmäisen ikävuoden aikana. Lisäksi verrattiin, miten näiden laboratoriotutkimusten arvot eroavat keskosena ja täysiaikaisena syntyneiden välillä.
– Tutkimustulokset auttavat lääkäreitä tulkitsemaan, onko lapsella imeväisiässä viitteitä raudanpuutteen kehittymisestä. Transferriinireseptorin määritys on elimistön rautavarastoja kuvaavan ferritiinin ohella keskeinen ja hyvä tutkimus raudanpuutteen toteamiseen eri ikäryhmissä, Takala toteaa.
***
EL Timo Takala esittää väitöskirjansa Soluble transferrin receptor — Role in detection of iron deficiency julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 15.12.2017 kello 12.00 (Turun yliopisto, PharmaCity, Pha1-auditorio, Itäinen Pitkäkatu 4, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Eeva-Riitta Savolainen (Oulun yliopisto) ja kustoksena dosentti Kerttu Irjala (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.
EL Timo Takala on syntynyt vuonna 1973 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Liedon lukiossa vuonna 1992. Takala suoritti korkeakoulututkintonsa vuosina 1999 (LL) ja 2008 (EL) Turun yliopistossa. Väitöksen alana on kliininen kemia. Takala työskentelee Tykslabin hematologian laboratoriossa erikoislääkärinä.
Väittelijän yhteystiedot: p. 040 8345835, timtak@utu.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/takala_timo.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7038-4