Perus- ja ihmisoikeudet haastavat tuomarien ammattitaidon rikosasioissa (Väitös: OTK, VTM Tatu Hyttinen, 12.6.2015, oikeustiede)
Oikeusvaltiossa on kunnioitettava perus- ja ihmisoikeuksia. OTK, VTM Tatu Hyttisen väitöstutkimus osoittaa, että rikosasioissa perus- ja ihmisoikeuksien liiallinen painottaminen voi kuitenkin johtaa mielivaltaan ja rikoslainkäytön ennakoimattomuuteen. Perus- ja ihmisoikeuksien vahvistuminen edellyttää sitä, että tuomarien valmiuksia kohdata arvoherkkiä syyllisyyskysymyksiä vahvistetaan.
Turun yliopiston tiedote 8.6.2015
Syyllisyyskysymyksissä tuomareilla on ratkaisupakko sekä velvollisuus perustaa ratkaisu voimassaolevaan oikeuteen. Jos teko täyttää rikosvastuun edellytykset, lainmukaista on ratkaista syyllisyyskysymys vastaajan vahingoksi. Sen sijaan jos teko ei ole lain mukaan rikos, lainmukaista on ratkaista syyllisyyskysymys vastaajan eduksi.
Mielivallan vaara
Useimmiten syyllisyyskysymysten ratkaiseminen ei sisällä mielivallan vaaraa. Jos henkilölle vaaditaan rangaistusta esimerkiksi rattijuopumuksesta, tuomari kykenee lähes varmasti ratkaisemaan syyllisyyskysymyksen lain määräämällä tavalla. Tuomarien harkintavalta on kuitenkin kasvanut samalla kun perus- ja ihmisoikeuksien merkitys on lisääntynyt rikosoikeudellisessa päätöksenteossa.
– Ajatelkaamme esimerkiksi poikalapsen ympärileikkausta, jota ei ole tehty lääketieteellisin perustein. Jos ympärileikkauksen suorittaneelle henkilölle vaaditaan rangaistusta pahoinpitelystä, tuomioistuimen on päätettävä, onko henkilö syyllistynyt rikokseen vai onko kysymys sallitusta uskonnon harjoittamisesta. Tämän tyyppistä syyllisyyskysymystä ratkaistaessa voi olla varsin vaikea sanoa kumpi ratkaisuvaihtoehto – syytön vai syyllinen – on lainmukainen ratkaisu, Hyttinen sanoo.
Hyttisen mukaan vaikuttaakin siltä, että mitä enemmän perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamista sälytetään tuomioistuinten harteille, sitä ennakoimattomammaksi ja mielivaltaisemmaksi rikoslain soveltaminen muuttuu.
Perus- ja ihmisoikeusmyönteisyydessä on syytä edetä maltillisesti
Hyttinen pyrkii vastaamaan väitöstutkimuksessaan siihen, kuinka oikeusturva ja rikoslain soveltamisen ennakoitavuus voidaan syyllisyysratkaisuissa optimoida. Tutkimuksen punaisena lankana ovat nimenomaan ratkaisutilanteet, joissa tuomari operoi rikoslain ja perus- ja ihmisoikeuksien leikkauspisteissä.
Hyttinen puoltaa näkemystä, jonka mukaan perus- ja ihmisoikeussensitiivisyydessä on edettävä maltillisesti.
– Tarkoitukseni ei ole väheksyä perus- ja ihmisoikeuksien merkitystä rikosoikeudellisessa ratkaisuharkinnassa, päinvastoin. Modernissa oikeusvaltiossa ei voida lähteä siitä, että syyllisyyskysymyksissä mahdollisesti aktualisoituvat perus- ja ihmisoikeusulottuvuudet sivuutettaisiin.
– Toisaalta siinä missä lainsäätäjä ja dynaamisuuteen taipuva Euroopan ihmisoikeustuomioistuin pyrkivät reagoimaan yhteiskunnallisiin muutoksiin, syyllisyyskysymystä ratkaisevan tuomarin on pyrittävä stabiliteettiin, Hyttinen toteaa.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuomarin ei tule pyrkiä haastamaan rikoslakia ja rikosoikeudellista traditiota perus- ja ihmisoikeusargumentaatiolla.
– Pikemminkin oikeusturva ja rikoslain soveltamisen ennakoitavuus edellyttävät sitä, että perus- ja ihmisoikeusmyönteisyydessä edetään pikku hiljaa, vähä vähältä rikosoikeuden rosoisuuksia hioen, Hyttinen sanoo.
Tuomarien vaikea tehtävä
Hyttinen muistuttaa, että perus- ja ihmisoikeussensitiiviset syyllisyyskysymykset ovat usein varsin hankalia. Esimerkiksi sananvapausrikosasiat ovat aiheuttaneet päänvaivaa tuomareille. Tämä ei sinänsä perustu tuomarien ammattitaidottomuuteen. Pikemminkin kysymys on siitä, että perus- ja ihmisoikeuksien painoarvon korostuessa tuomarit ovat jääneet ikään kuin kahden ristiriitaisen vaatimuksen vangiksi
– Yhtäältä odotetaan, että tuomarit ratkaisevat syyllisyyskysymykset rikoslain mukaisesti. Toisaalta samaan aikaan edellytetään, että tuomarit osaisivat tarvittaessa sivuuttaa rikoslain käskyt, jos ne ovat ristiriidassa perus- ja ihmisoikeusargumentaation kanssa.
– Siinä sitten pitäisi osata tapauskohtaisesti päättää, seuratako vai sivuuttaako rikoslain selkeä käsky.
Hyttisen mukaan tuomareiden koulutukseen on panostettava, mutta myös rikosoikeustieteilijöiden on kannettava vastuunsa.
– Omassa tutkimuksessani tarkastelenkin perus- ja ihmisoikeussensitiivisten syyllisyyskysymysten ratkaisemiseen sisältyvää problematiikkaa sekä mallinnan sitä, miten oikeusvarmuus, rikoslain soveltamisen ennakoitavuus ja ratkaisujen legitimiteetti voidaan turvata niissä tapauksissa, joissa perus- ja ihmisoikeuksien paineessa erkaannutaan laista ja lainmukaisuudesta.
***
Perjantaina 12. kesäkuuta 2015 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Calonia, Cal1-auditorio, Caloniankuja 3, Turku) julkisesti tarkastettavaksi OTK, VTM, varatuomari Tatu Hyttisen väitöskirja Syytön tai syyllinen. Tutkimus syyllisyyskysymyksen ratkaisemisesta. Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Dan Frände Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Jussi Tapani Turun yliopistosta.