Perhetausta vaikuttaa lapsen kokemukseen mahdollisuudestaan osallistua kulttuuritoimintoihin (Väitös: KM Piia af Ursin, 15.9.2016, kasvatustiede)
08.09.2016
Korkeamman sosioekonomisen aseman omaavien perheiden lapsilla on myönteisempi asenne kulttuuritoimintoja kohtaan ja he kokevat vähemmän esteitä museoissa käynnille kuin alhaisemman sosioekonomisen taustan omaavat. Ilmiön väitöstutkimuksessaan havainnut Piia af Ursin toteaa myös, että vaikka perheen sosioekonominen tausta ei ennustanut kulttuuriin osallistumista suoraan, perhetaustan vaikutus välittyy koettujen esteiden kautta.
Turun yliopiston tiedote 8.9.2016
Lapsen osallistumista kulttuuritoimintoihin pidetään myönteisenä asiana niin yksilön luovuuden ja itseilmaisun kannalta, kuin sen välineellisesti tuottamien hyötyjen, kuten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin, yhteisöllisyyden ja oppimisen näkökulmasta. Tämä näkyy kulttuuritoimintoihin osallistumisen arvon tunnustamisena lasten oikeuksissa ja lukuisissa kansallisissa kulttuuripoliittisissa strategioissa.
Turun sekä Erlangen-Nürnbergin yliopistoon väitöstutkimuksensa tehnyt Piia af Ursin kysyi asiaa lapsilta itseltään, sekä haastatteluin että kyselylomakkeilla.
– Myös lasten omat asenteet sekä koetut ympäristön asenteet museokäyntejä kohtaan olivat molemmissa tutkimusmaissa keskimäärin myönteisiä. Myönteiset asenteet ennustivat lasten aikomusta käydä museoissa, mutta eivät kuitenkaan itse museoissa käyntiaktiivisuutta. Noin kolmannes lapsista ei käy koskaan museoissa vapaa-ajalla, af Ursin kertoo tutkimustuloksistaan.
af Ursin toteaa, että alakouluikäiset lapset ovat vielä riippuvaisia vanhemmistaan tai muista aikuisista tehdessään valintoja vapaa-ajan toiminnoistaan.
– Kun kiinnostuksen kohteena olevaan toimintaan lisätään sen maksullisuus ja pitkät etäisyydet, osallisuuden esteet ylittävät lapsen mahdollisuudet tehdä omia valintoja. Esteet osallistumiselle eivät kuitenkaan ole vain taloudellisia tai käytäntöä koskevia, vaan osallistumattomuus juontaa juurensa syvemmälle. Luottamuksen puute omiin kykyihin ja kulttuuritoiminnon vieraus ennusti voimakkaimmin kulttuuriin osallistumattomuutta, af Ursin sanoo.
Lasten oikeuksien näkökulmasta kulttuuriosallisuuden eriarvoisuus luo af Ursinin mukaan haasteita poliittiselle päätöksenteolle.
– Tiedetään, että sosiaaliset, aineelliset ja kulttuuriset voimavarat siirtyvät sukupolvelta toiselle, mikä vaatii toimenpiteitä myös perhetasolla. Pelkkä toimintojen saatavuuden varmistaminen ja tarjonnan määrällinen lisääminen eivät kuitenkaan riitä, sillä tarjonnan lisääminen kasvattaa todennäköisesti jo ennestään aktiivisten osallistumista. Eriarvoisuuden kaventamisen näkökulmasta toimet tulisikin suunnata laajuudeltaan ja voimakkuudeltaan oikeassa suhteessa sosiaalisen aseman heikkouteen. Kulttuuriosallisuuden tasa-arvoisuuden edistämisessä koulu ja taidekasvatus ovat avainasemassa vahvistamassa taiteellisen ja kulttuurisen osallistumisen perustaa ja luomassa yhtäläisiä mahdollisuuksia kulttuuristen perusoikeuksien toetutumiselle, af Ursin sanoo.
Kulttuuritoiminnoista pitää luoda tuttuja
YK:n lasten oikeuksien yleissopimuksessa korostetaan jokaisen lapsen yhtäläistä oikeutta osallistua kulttuuritoimintoihin.
– Toteutuakseen se vaatii kykyä ymmärtää ja arvostaa taidetta, lasten sanoin ”tuttuutta ja tottumista”. Tämä kulttuuriin sosiaalistuminen on edelleen eriarvoista, sillä kotitaustasta riippuen madollisuudet kulttuurikokemuksiin vaihtelevat, af Ursin sanoo.
Alakouluikäiset lapset osallistuvat kulttuuritoimintoihin, kuten käyvät museoissa, koska se on hauskaa, kiinnostavaa ja siellä oppii uusia asioita. Kaikilla kiinnostus ja halu osallistua eivät kuitenkaan konkretisoidu käytännön osallistumisena, sillä esteeksi muodostuvat toiminnan vieraus, tietämättömyys ja osallistumismahdollisuuksien puute.
– Koska juuri lapsuuden kulttuurikokemukset voivat muodostaa lähtökohdan mahdollisesti elinikäiselle kulttuurikiinnostukselle, tulisi kulttuurin edistämistyössä keskittyä entistä enemmän osallistumismahdollisuuksien tasa-arvoistamiseen, af
Ursin sanoo.
af Ursin selvitti väitöstyössään lasten kulttuuriin osallistumista ja niitä syitä, miksi lapsi osallistuu tai ei osallistu. af Ursin kysyi lapsilta eri kulttuuritoimintoihin osallistumisesta hyvin laajalti aina museoista ja baletista arkipäivän populaarikulttuuriharrastuksiin. Osallistumisen syitä selvittäneessä analyysivaiheessa hän keskittyi erityisesti museokäyntikokemuksiin.
Tutkimuksen taustateoriana käytettiin suunnitellun käyttäytymisen teoriaa, mikä mahdollisti osallisuutta selittävien tekijöiden tarkastelun sekä yksilö- että ympäristötekijät huomioiden.
– Tutkimus pohjasi lapsilta kerättyyn haastatteluaineistoon, minkä pohjalta loin kyselylomakkeen aiheen laajempaa tarkastelua varten. Tutkimusmittarin kehittäminen ja sen hyvyyden arviointi näyttelivät keskeistä osaa väitöstyössäni, af Ursin sanoo.
af Ursin tarkasteli Saksassa ja Suomessa kerättyjen kyselyaineistojen avulla muun muassa sitä, mitkä tekivät selittävät lasten vapaa-ajan museokäyntejä ja miten eri tekijät ovat suhteessa toisiinsa.
– Museokäynnit edustivat tässä työssä korkeakulttuurin laajempaa kirjoa, jota vasten osallistumisen syitä peilattiin. Samalla määriteltiin suuntaviivoja lasten kulttuuriin osallistumisen kehittämistyölle.
**
Kasvatustieteen maisteri Piia-Kaisa af Ursin esittää kansainvälisen tohtoriohjelman puitteissa (Cotutelle-sopimus) toteuttaman väitöskirjansa Explaining Cultural Participation in Childhood - Applying the Theory of Planned Behavior to German and Finnish Primary School Children (Kulttuuriosallisuus lapsuudessa - Suunnitellun käyttäytymisen teoria saksalaisten ja suomalaisten alakoululaisten kulttuuriosallisuuden selittämisessä) julkisesti tarkastettavaksi Erlangen-Nürnberg yliopistossa torstaina 15.9.2016 klo 13.00 (Friedrich-Alexander Universität Erlangen-Nürnberg, Erziehungswissenschaftliche Fakultät, Sitzungssaal 0.031, Regensburger Str. 160, Nürnberg, Deutschland).
Vastaväittäjinä toimivat professori Stephan Kröner (Erlangen-Nürnberg yliopisto), professori Benjamin Jörissen (Erlangen-Nürnberg yliopisto) ja professori Mark Stemmler (Erlangen-Nürnberg yliopisto). Kustoksena professori Risto Rinne, Turun yliopisto ja apulaisprofessori Tero Järvinen, Turun yliopisto. Tilaisuus on englanninkielinen.
KM Piia-Kaisa af Ursin on syntynyt vuonna 1977 ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1996 Turun Normaalikoulun lukiossa Turussa. Korkeakoulututkintonsa (KM) af Ursin suoritti 2007 Jyväskylän yliopistossa. Väitöksen alana on kasvatustiede.
Väittelijän yhteystiedot: p. 044 2131 809, pkafur[at]turku.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/af_Ursin-Piia.JPG
Väitöskirja julkaistaan sähköisenä väitöstilaisuuden jälkeen
**
Kaikki Turun yliopiston tiedotteet: www.utu.fi/tiedotteet