Opettajaseminaarien naisopiskelijat olivat sukupuolittuneen kontrollin kohteena (Väitös: KM Lilja Aikio, 18.3.2016, kasvatustiede)

​Turun yliopiston tiedote 10.3.2016

KM Lilja Aikion väitöstutkimuksen aineisto koostuu rangaistustapauksista, jotka on kirjattu viiden opettajaseminaarin opettajakokousten pöytäkirjoihin vuosien 1863–1962 välisenä aikana. Ajanjakso alkaa kansalaisyhteiskunnan ja kansanopetuksen synnystä ja päättyy peruskoulun alkuvaiheisiin.

– Vaikka opettajaseminaarien virallinen ja julkinen säännöstö oli kohdistettu yhtälailla nais- ja miesoppilaille, rakensivat opettajakokousten pöytäkirjojen tekstit erilliset normistot nais- ja miesoppilaille. Tavat puhua naisoppilaista loivat kuvaa oikeanlaisesta naiseudesta ja mallikansalaisuudesta, johon naisopettajilla kuului myös kansan äidin rooli, Turun yliopistossa väittelevä Lilja Aikio sanoo.

Pienikin poikkeaminen näistä osin piilossa olleista normeista kyseenalaisti naisoppilaan sopivuuden opettajaksi. Vaikka naisoppilaita kontrolloitiin enemmän kuin miesoppilaita, he saivat paljon lievempiä rangaistuksia rikkeistään. Niille löydettiin myös selityksiä ja puolusteluja.

– Ainoa poikkeus oli seksuaalitabun loukkaaminen, josta naisoppilaita rangaistiin ankarammin kuin miesoppilaita ja jossa puolestaan miesoppilaita voitiin puolustella.

Poikkeamat uhkasivat “tosinaiseuden” ideaalia

Naisoppilaiden poikkeavuus opettajaseminaareissa on ollut poikkeamista kirkon patriarkaalisesta käsityksestä eli Jumalan säätämästä järjestyksestä, jossa naisella on määrätty paikkansa, asemansa ja tehtävänsä miehen alapuolella.

– Kun poika- ja miesoppilaiden normeista ja seminaarien säännöistä poikkeamisia on käsitelty opettajakokouksissa rikoksina, on tyttö- ja naisoppilaiden rikkeitä pyritty näkemään muun muassa sairauden kaltaisina moraalia ja ymmärrystä heikentävinä tiloina. Ennen kaikkea ne ovat olleet rikkomuksia oikeanlaista naiseutta eli ”tosinaiseuden” mallia vastaan, Aikio sanoo.

Naisopettajuuden malli kansan äitinä ja mallikansalaisena sekä nöyrän, alistuvan, vaatimattoman ja säyseän ”tosinaisen” mallit olivat lähes yhdenmukaiset, ja ne ovat luoneet ja ylläpitäneet tyttö- ja naisoppilaiden toiseutta.

Aktiivinen nainen uhkasi koko yhteisön siveellisyyttä

Tutkimuksesta selviää, että siveettömyyteen liittyvissä puheissa miesoppilaiden rikkomuksia käsitellään pöytäkirjoissa hyvin seikkaperäisesti, yksityiskohtaisesti ja pitkästi, kun taas naisoppilaiden kohdalla vaietaan lähes kokonaan.

– Naisoppilaiden siveettömyysrikkeet – etenkin seksuaalitabun rikkomukset – mainitaan, mutta niitä ei kuvailla eikä niistä puhuta pöytäkirjoissa. Ei siltikään, vaikka ne olivat ainoat rikkomukset, joissa naisoppilaita rangaistiin ankarammin. Kun miesoppilaan siveettömyyden uhka oli kevytmielinen nainen, naisoppilaan siveettömyyden uhkana nähtiin toinen naisoppilas, joka luontaisella viekkaudellaan tai harkintakyvyn puutteellaan sai houkuteltua oppilastoverinsa siveettömyyteen.

Naisoppilaista puhuttiin Aikion mukaan teksteissä myös ikään kuin kesytetystä kotielämistä, jotka elivät nöyrinä, alistuvina ja passiivisina.

– Passiivisuus myös suojeli naisoppilasta lähettämästä vääriä viestejä ympäristöön, koska naisen aktiivisuus millä tahansa alueella tulkittiin myös seksuaaliseksi aktiivisuudeksi ja riskiksi koko yhteisön siveellisyyttä kohtaan, Aikio huomauttaa. 

Naisten keskinäinen kontrolli oli tiukkaa

Seminaarin ohjeistuksissa oppilaita kehotettiin keskinäiseen kontrolliin, mutta tyttö- ja naisoppilaat toteuttivat ohjetta huomattavasti innokkaammin kuin poika- ja miesoppilaat. Kun miesoppilaita kuulusteltiin toisten oppilaiden rikkomuksista, he yleensä kielsivät nähneensä tai kuulleensa mitään. Naisoppilaat sen sijaan kertoivat pyytämättäkin oppilastovereiden rikkeistä ja kuvailivat myös rikkeiden lisäksi toistensa kielteisiä luonteenpiirteitä.

– Kun kansallinen siveellisyysprojekti oli ennen kaikkea koulutettujen ja sivistyneiden naisten vastuulla, on mahdollista, että halutessaan käydä sivistyneestä ja siveellisestä, tyttö tai nainen ilmensi sitä muun muassa kontrolloimalla toisia tyttöjä tai naisia. Opettajan sivistystehtävä on näin ollut kaksinkertainen naisopettajilla miesopettajiin verrattuna ja sitä harjoiteltiin antaumuksella jo opintojen aikana, Lilja Aikio sanoo.

***

Kasvatustieteen maisteri Lilja Aikio esittää väitöskirjansa Opettajattareksi sopimaton? Diskurssianalyysi seminaarien naisoppilaiden poikkeavuuden tulkinnasta ja kontrollista Suomessa 1860–1960-luvuilla julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 18.3.2016 klo 12 (Turun yliopisto. Educarium, Edu1-luentosali, Assistentinkatu 5, Turku).

Vastaväittäjänä toimii dosentti Taina Saarinen Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Joel Kivirauma Turun yliopistosta. Tilaisuus on suomenkielinen.

KM Lilja Aikio on syntynyt vuonna 1955 Inarissa ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1993 Jyväskylän Lyseon lukiosta. Korkeakoulututkintonsa (KM) Aikio suoritti Jyväskylän yliopistossa 2002. Aikio työskentelee Turun yliopistossa tohtorikoulutettavana. Väitöksen alana on kasvatustiede.