Miten voidaan mitata luotettavasti anestesian syvyyttä? (Väitös LL Kimmo Kaskinoro, 8.6.2013)
Aivosähkökäyrän tai siihen perustuvien anestesian syvyysmittareiden avulla on vaikeaa erottaa anestesia-aineiden aiheuttamaa rauhoittunutta tilaa tajunnanmenetyksestä. Tämä käy ilmi LL, erikoislääkäri Kimmo Kaskinoron väitöstutkimuksesta.
Turun yliopiston väitöstiedote
Tajuisuuden ymmärtäminen on askarruttanut tutkijoita vuosisatoja. Hermostollisten ja solullisten mekanismien ymmärtäminen tajuisuuden takana on suuri haaste. Anestesia-aineet aiheuttavat palautuvan tajuttomuuden tilan ja sitä kautta tarjoavat työkalun tutkia tajunnan mekanismeja. Ne aiheuttavat muutoksia aivojen sähköiseen toimintaan, verenvirtaukseen ja energian kulutukseen.
Leikkausta varten annettu yleisanestesia, jota kutsutaan nukutukseksi, pitää sisällään useamman eri osa-alueen. Kipu hoidetaan kipulääkkeillä ja lihasten rentoutus lihaksia rentouttavilla lääkkeillä. Varsinainen uneksi kutsuttu osa, joka ei oikeastaan vastaa unta vaan enneminkin palautuvaa kooman kaltaista tilaa, saadaan aikaan anestesia-aineilla.
Näitä aineita on useita ja niitä voidaan annostella joko suonensisäisesti tai kaasumaisina hengityksen mukana. Eri anestesia-aineiden vaikutusmekanismit keskushermostossa poikkeavat toisistaan.
Anestesian syvyyden mittaamiseen on kehitetty erilaisia aivojen sähköistä toimintaa mittaavia kaupallisia mittareita. Mittareiden toimita perustuu aivosähkökäyrästä laskettaviin muuttujiin. Nämä mittarit toimivat hyvin syvässä nukutuksessa ja ne ovat yleisessä käytössä leikkaussaleissa.
Anestesian syvyysmittarit eivät erota rauhoittunutta tilaa reagoimattomasta tilasta
Tutkimuksessa käytettiin neljää erilaista anestesia-ainetta. Tutkimuksen kohteena oli selvittää, matalilla pitoisuuksilla, kahden laskimonsisäisesti annosteltavan (propofoli ja dexmedetomidiini) sekä yhden kaasumaisen (sevofluraani) lääkeaineen vaikutuksia kahteen eri anestesiasyvyysmittariin ja aivosähkökäyrään. Lisäksi tutkittiin ksenonin vaikutuksia samoihin mittareihin ja aivosähkökäyrään syvässä anestesiassa.
Aivojen verenvirtausta ja sitä kautta aktiivisuutta mitattiin ennen tajunnan menetystä, tajunnan menetyksen jälkeen ja tajunnan palautuessa kahdella laskimoon annosteltavalla aineella käyttäen PET-kuvantamista, positroniemissiotomografiaa. Kaikki tutkimukset tehtiin terveillä vapaaehtoisilla koehenkilöillä.
Aivosähkökäyrässä on nähtävissä samankaltaista reagointia silloinkin, kun koehenkilö ei enää reagoi pyyntöön avata silmät, verrattuna rauhoittuneeseen tilaan, jossa koehenkilö vielä reagoi pyyntöön. Kaupalliset anestesiansyvyysmittarit eivät pystyneet erottamaan rauhoittunutta tilaa reagoimattomasta tilasta, suuren yksilöllisen vaihtelun takia.
Toinen syy saattaa liittyä PET- kuvantamislöydökseen, jossa aivojen syvät rakenteet, lajinkehityksen kannalta vanhat osat, aktivoituivat tajunnan palatessa, mutta kuorikerroksessa ei juurikaan tapahdu aktivoitumista. Ksenonin aiheuttamassa syvässä anestesiassa molemmat kaupalliset anestesian syvyysmittarit toimivat luotettavasti.
***
Lauantaina 8. kesäkuuta 2013 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Medisiina, Osmo Järvi -sali, Kiinamyllynkatu 10) julkisesti tarkastettavaksi lääketieteen lisensiaatti Kimmo Kustaa Kaskinoron väitöskirja ”The Effects of Anesthetic Induced Loss of Consciousness on Quantitative Electroencephalogram, and Bispectraland Spectral Entropy Indices” (Anestesia-aineiden aiheuttaman tajunnanmenetyksen vaikutukset kvantitatiiviseen aivosähkökäyrään sekä bispektraali- ja spektraalientropiaindekseihin). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Markku Hynynen Helsingin yliopistosta ja kustoksena dosentti Harry Scheinin.
LL Kimmo Kaskinoro on syntynyt 1973 Lahdessa ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1993 Lahden lyseon lukiosta. Hän on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi 2001 ja erikoislääkäriksi 2007 Turun yliopistosta. Kaskinoro toimii erikoislääkärinä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä. Väitös kuuluu anestesiologian ja tehohoidon alaan.