Mitä sitten kun kilpailuttamissääntöjä rikkova sopimus ei sido? (Väitös: OTK Kirsi-Maria Halonen, 14.8.2015, velvoiteoikeus)
Jos julkisista hankinnoista annetussa laissa asetettuja kilpailuttamissääntöjä rikotaan, markkinaoikeus voi määrätä lainsäädäntöä rikkovan hankintasopimuksen tehottomaksi. Hankintalainsäädäntö ei kuitenkaan ota kantaa siihen, mihin sopimuksen tehottomuus johtaa sopijapuolten välillä. Oikeustieteen kandidaatti Kirsi-Maria Halosen vastavalmistuneessa väitöskirjassa todetaan, että sopimuksen sitomattomuus saa aikaan julkisyhteisön korvausvastuun. Hankintayksiköllä on kuitenkin tutkijan mukaan mahdollisuus varautua mahdollisiin ongelmiin jo etukäteen.
Turun yliopiston tiedote 6.8.2015
Julkisten hankintojen arvon on arvioitu Suomessa yltävän 17 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Siitä huolimatta alati monimutkaistuvaa hankintalainsäädäntöä on käsitelty vielä verraten vähän oikeustieteellisessä tutkimuksessa. Halonen tekee monia tärkeitä julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmää koskevia havaintoja sekä tarkastelee erityisesti sopimuksen tehottomuuden seurauksia sopijapuolten välillä.
Sopimuksen tehottomuus tarkoittaa käytännössä sopimuksen vaikutusten lakkauttamista. Tehoton sopimus ei enää sido sopijapuolia. Onko hankintayksikön sopimuskumppanilla oikeutta luottaa viranomaisen toiminnan lainmukaisuuteen ja oikeutta vahingonkorvaukseen sopimuksen ennenaikaisesta päättymisestä aiheutuneista vahingoista?
Oikeustilan epäselvyys luo epävarmuutta
Jos sopimus määrätään tehottomaksi, mahdolliset vastuunrajoitusehdot menettävät Halosen mukaan merkityksensä. Näin ollen hankintayksikkö ei voi välttää korvausvastuutaan entiselle sopimuskumppanilleen tehottomaksi määrättyyn hankintasopimukseen sisältyvillä vastuuta rajoittavilla ehdoilla.
Väitöstutkimuksessa kuitenkin todetaan, että esimerkiksi molempien osapuolten hyväksymiin neuvottelupöytäkirjoihin kirjatuilla seikoilla hankintaan liittyvistä riskeistä on näyttöarvoa silloin, kun yleisessä tuomioistuimessa arvioidaan hankintayksikön korvausvastuuta tai sen laajuutta.
EU-oikeuden ja kansallisen oikeuden yhteisvaikutus tekee markkinaoikeuden määräämän sopimuksen tehottomuuden seurausten ennakoimisen vaikeaksi. Halosen mukaan hankintasopimuksen tehottomuus on hyvä esimerkki monimutkaisesta, usean eri lainsäädännön piiriin kuuluvasta soveltamistilanteesta. Hän toteaa väitöstutkimuksessaan, että hankintamenettelyn tulkintaan vaikuttavat sekä EU:n sääntely että kansalliseen oikeuteen perustuvat sopimus- ja vahingonkorvausoikeudelliset säännöt.
– Oikeustilan epäselvyys luo epävarmuutta sekä viranomaisten että yritysten toimintaan. Kokonaisuuden hahmottaminen edellyttää lakia soveltavilta hankintayksiköiltä monipuolista osaamista. Tämän vuoksi pidin hankintayksikön korvausvastuun edellytysten ja tehokkaiden riskienhallintakeinojen selventämistä tärkeänä, Halonen sanoo.
Oikeus luottaa hankintayksiköiden toimien oikeellisuuteen
EU:n hankintadirektiiveihin perustuva hankintalaki velvoittaa vain laissa nimettyjä hankintayksiköitä. Viranomaisten tai muiden hankintayksiköiden sopimuskumppaneilla tulisi Halosen mukaan siksi olla oikeus luottaa menettelyn lainmukaisuuteen. Vaikka EU-oikeus ei suojaa hankintalainsäädäntöä vakavalla tavalla rikkovien sopimusten tai hankintapäätösten pysyvyyttä, hankintayksiköiden toiminnan oikeellisuuteen kohdistuva erityinen luottamuksensuoja voi luoda perustan niiden korvausvastuulle. Hankintayksikön korvausvastuuseen ja sen laajuuteen vaikuttaa kuitenkin lukuisat seikat.
– Luottamuksensuojaa ei voida pitää absoluuttisena, vaan käytännössä hankintayksikön korvausvastuu on riippuvainen siitä, olisiko sopimuksen toisena osapuolena olevan yrityksen osaamisensa, hankinnoista saamansa kokemuksen tai käytössä olleiden tietojen perusteella tullut epäillä sopimuksen lainmukaisuutta, Halonen sanoo.