Mannerheimiin liittyvät 2000-luvun kulttuurikiistat kertovat kansalaisuskonnon mediatisoitumisesta (Väitös: FM, YTM Jere Kyyrö, uskontotiede, 23.2.2019)
Marsalkka Mannerheimin hahmo nousi usein esiin 2000–2010-lukujen kulttuurikiistoissa. Kiistat koskivat Mannerheimin hahmon määrittelyä ja pelissä oli eri toimijoiden kansallinen, taiteellinen ja journalistinen arvovalta. FM, YTM Jere Kyyrö analysoi Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan kolmen Mannerheimiin liittyvän teoksen asemointia mediakeskusteluissa. Tutkimuksessa selvisi, että median rooli kansallisesti arvokkaiden asioiden määrittymisessä on erittäin tärkeä.
Kyyrö selvitti uskontotieteen alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessaan kansalaisuskonnon mediatisoitumista.
– Kansalaisuskonnossa on kyse siitä, minkä asioiden katsotaan olevan suomalaisia, tai millä on kansallista arvoa. Kyse on paitsi eri ihmisryhmien kansallisesta kuulumisesta, erilaisista symboleista ja myyteistä myös siitä, mikä on pyhää. Joillekin ihmisryhmille esimerkiksi tietynlainen Mannerheim-kuva saattaa olla loukkaamaton, Kyyrö kertoo.
Kolme hanketta, kolme kontekstia, kolme Mannerheimia
Solar Films -tuotantoyhtiön Renny Harliniin ja Markus Seliniin henkilöity, lopulta kesken jäänyt elokuvahanke rakensi Mannerheimista suurmieskuvaa pyrkien toteuttamaan Suomen kaikkien aikojen kalleimman elokuvan.
– Hanke voidaan nähdä jatkumona 1980–1990-lukujen vaihteesta lähtien voimistuneelle uusisänmaalliselle sota-aikojen muistelulle ja sotaveteraanien näkyvyydelle, Kyyrö luonnehtii.
Katariina Lillqvistin Uralin perhonen -nukkeanimaatiossa (2008) Mannerheimia muistuttava hahmo seikkailee Keski-Aasiassa ja sisällissodan Suomessa, ottaa kirgiisinuorukaisen rakastajakseen ja teloittaa punaisten pahvikuvia.
– Vasemmistolainen historiapolitiikka näkyi animaatiossa, jossa sankarikuvaa kyseenalaistettiin hyödyntämällä sisällissodan punaista näkökulmaa ja muistitietoa muun muassa viittaamalla sisällissodan lapsi- ja naisuhreihin, Kyyrö sanoo.
Erkko Lyytisen ja kumppanien Suomen marsalkka -monimediatuotannossa (2012) Mannerheim-kuvaa pyrittiin uudistamaan kenialaisen näkökulman kautta. Hankkeessa haettiin Kyyrön mukaan monikulttuurista vaihtoehtoa Jytkylle ja uusisänmaalliselle sankarikäsitykselle.
– Näissä Mannerheimin uudelleentulkinnoissa vaikuttaa kolme toisiinsa liittyvää kontekstia: perheen hyvinvointia korostava familistinen diskurssi, uudenlaiset maskuliinisuuskäsitykset sekä subjektiivisuutta korostava julkisuuden rakenne. Ne näkyvät siinä, miten Mannerheimin hahmolle haettiin syvyyttä tuomalla sankarikuvan rinnalle tai sitä kyseenalaistamaan näkymiä hänen yksityiselämäänsä, perhe- ja ihmissuhteisiinsa sekä seksuaalisuuteensa, Kyyrö sanoo.
Media keskustelujen ja arvovallan säätelijänä
Kyyrö analysoi teosten mediavastaanottoa tarkastelemalla keskusteluiden teemoja ja jännitteitä sekä sitä, miten teoksia pyrittiin asemoimaan.
– Solar Filmsin hankkeen kohdalla keskeinen jännite oli sen kansallisesti hyväksytyn aseman ja kaupallisuuden välillä. Uralin perhosta pidettiin samanaikaisesti provokatiivisena ja historiallisesti epätarkkana, mutta toisaalta sen asemaa esteettisesti onnistuneena taideteoksena ei kyseenalaistettu. Suomen marsalkan ideaa pidettiin yleisesti ottaen hyvänä, mutta sen toteutusta sen sijaan epäonnistuneena, Kyyrö kertoo.
Median toimijoiden rooli korostui teoksia koskevien keskustelujen säätelijöinä.
– Medialla on kykyä määrittää elokuvien ja muiden kulttuurituotteiden saamaa julkisuutta muun muassa valitsemalla tavat, joilla niistä uutisoidaan ja keitä niitä pyydetään kommentoimaan, Kyyrö sanoo.
Tutkimus osoitti, kuinka erilaiset kansalliset kasvot, eli tunnetut henkilöt, joilla on kansallista arvovaltaa, sekä anonyymimpi ”kansan ääni” olivat tärkeällä sijalla siinä, miten teosten asemaa ja arvoa määritettiin niitä koskevissa mediakeskusteluissa.
– Etenkin Markus Selin ja Jörn Donner kommentoivat toistuvasti muiden tekemiä Mannerheim-teoksia ja heistä rakennettiin mediassa auktoriteetteja, toisin kuin Lillqvistista ja Lyytisestä, joilta kysyttiin mielipiteitä lähinnä heidän omia teoksiaan koskevaan keskusteluun. Muita median esiin nostamia hahmoja olivat Peter von Bagh, Mannerheim-suvun edustajat ja sotaveteraanijärjestöjen edustajat, Kyyrö kertoo.
Median rooli kansallisesti arvokkaiden asioiden määrittelyssä on entistä keskeisempi
Kyyrön tutkimuksessa selvisi, että kansalaisuskonto on mediatisoitunut. Kansallisesti arvokkaita asioita määritetään toisin sanoen yhä enemmän median kautta ja niiden arvon määrittymiseen vaikuttavat median toimintalogiikat.
– Tarkastelemani hankkeet pyrkivät määrittelemään kansallista symbolia, Mannerheimia ja häneen liitettyjä kertomuksia omilla tavoillaan. Median toimijoilla on valta suojella tiettyä tulkintaa kansallisesta symbolista, tai mahdollistaa keskustelua niiden uusista tulkinnoista. Teosten tekijät ovat eri tavoin riippuvaisia medianäkyvyydestä. Näiden eri toimijoiden keskinäiset vuorovaikutus- ja riippuvuussuhteet ovat tutkimukseni keskeisiä löydöksiä, Kyyrö summaa.
***
FM, YTM Jere Kyyrö esittää väitöskirjansa Mannerheim ja muuttuvat tulkinnat. Mediatisoitunut kansalaisuskonto 2000–2010-lukujen kulttuurikiistoissa julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 23.2.2019 klo 12 (Turun yliopisto, Natura, luentosali X, Turku).
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Johanna Sumiala (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Terhi Utriainen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on uskontotiede.
Väittelijän yhteystiedot: jere.kyyro@utu.fi
