Maa- ja vesialueiden rakentaminen muuttaa arkeologista kulttuuriympäristöä (Väitös: FM Ulla Lähdesmäki, 17.2.2018, arkeologia)
Arkeologi Ulla Lähdesmäki selvitti väitöstutkimuksessaan maa- ja vesialueiden rakentamisen vaikutuksia arkeologisiin muinaismuistoihin 2000-luvun Pirkanmaalla. Tutkimuksessa selvisi, että jopa kolmasosa maankäytöstä aiheutti haittaa ja vahinkoa arkeologiselle kulttuuriympäristölle.
Turun yliopiston tiedote 9.2.2018
Pirkanmaan maakunnassa arkeologisena suojeluviranomaisena toimiva Lähdesmäki analysoi väitöstutkimuksessaan lähes 2000 arkeologisesta kohteesta muodostuvan muinaisjäännöskannan sisältöä, uhanalaisuutta ja vahingoittumista kunnissa vireillä olleiden maankäyttöhankkeiden suunnitelmien ja museoviranomaisten lausuntojen avulla.
Pirkanmaa on asutushistoriallisesti erityisen rikas alue.
– Muinaismuistolailla rauhoitettuja muinaisjäännöksiä on maakunnan kaikissa kunnissa: muinaislinnoja, rautakauden uhrauspaikkoja, kalmistoja ja asuinpaikkoja sekä teollisuushistorian muistoja ja ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoitusten jäännöksiä. Maakunnan yleisimpiä muinaisjäännöksiä ovat kivikaudella eläneiden metsästäjä-keräilijöiden asuinpaikat ja keskiajan kylien jäännökset, Ulla Lähdesmäki kertoo.
Kolmasosa rakentamisesta haittasi muinaisjäännösten säilymistä
Pääosa 2000-luvun alun kaavoituksesta, tiestön, vesi- ja energiahuollon rakentamisesta sekä yksityisten kiinteistöjen rakennushankkeista ei vaikuttanut muinaisjäännösten säilymiseen. Kuitenkin noin kolmasosa maa- ja vesialueiden rakentamisesta ja alueidenkäytön suunnittelusta haittasi eri tavoin arkeologisten suojelukohteiden säilymistä.
– Yhdyskuntahuollon, tiestön tai rakennusten rakentaminen lisäsi paikoitellen muinaisjäännöksen rikkoutumisen ja jopa tuhoutumisen riskiä. Suoranaista vahinkoa tapahtui eri syistä aika ajoin, ja haitat ilmenivät muinaisjäännösten luvattomana vahingoittamisena. Sitä tapahtui kohteiden rauhoituksesta huolimatta, Lähdesmäki kertoo.
Osa rakentamisesta marginalisoi muinaisjäännöksiä ja heikensi arkeologisen muiston historiallista kertovuutta.
– Rakentamisen myötä joidenkin muinaisjäännösten asema omassa ympäristössään muuttui toissijaiseksi tai epäselväksi. Esimerkiksi uusi asuinalue tai tie saattoi muuttaa jäännöksen lähes näkymättömiin, Lähdesmäki kuvailee.
Uudisrakentaminen toi toisinaan myös voimakkaan visuaalisen ja sisällöllisen kontrastin muinaiseen asutusmuistoon.
– Jäännös muuttui epäymmärrettäväksi ja sen kyky ilmaista historiaa heikkeni, Lähdesmäki kertoo.
Haittojen syntymiseen vaikuttivat arkeologisia kohteita ja niiden suojelua koskevan tiedon kulkuun liittyneet syyt, mutta myös suojelun ja alueidenkäytön toimijoiden menettelytavat ja -käytännöt.
– Toki päinvastaisiakin esimerkkejä löytyi ja kerron tutkimuksessani myös hankkeista, jotka edistivät arkeologisten kohteiden suotuisaa säilymistä, Lähdesmäki toteaa.
Tutkimustuloksista hyötyä muinaismuistojen suojelulle ja lainsäädännölle
Suomessa muinaisjäännöksiä tutkitaan Lähdesmäen mukaan pääasiassa menneisyyden elämän tietolähteinä. Arkeologisten kohteiden säilymistä ja suojelua ei ole aiemmin juurikaan tässä mittakaavassa tutkittu.
– Tutkimukseni tulokset tarjoavat suuntaviivoja arkeologisen kulttuuriperinnön säilyttämiskeinojen kehittämiseksi paitsi Pirkanmaalla myös muualla Suomessa, Lähdesmäki toteaa.
Tuloksista on Lähdesmäen mukaan hyötyä myös, kun lähivuosina ryhdytään uudistamaan arkeologisen perinnön säilyttämisestä 50 vuotta sitten säädettyä muinaismuistolakia.
***
FM Ulla Lähdesmäki esittää väitöskirjansa Muinaisjäännös ympäristön muutoksessa. Modernin alueidenkäytön vaikutuksia Pirkanmaan muinaisjäännöskantaan julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 17.2.2018 klo 12.15 (Turun yliopisto, Geotalo, luentosali 404, Akatemiakatu 1, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Juhani Kostet (Museovirasto) ja kustoksena professori emeritus Jussi-Pekka Taavitsainen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.
FM Ulla Lähdesmäki on syntynyt vuonna 1955 ja kirjoitti ylioppilaaksi Savonlinnan taidelukiossa vuonna 1975. Lähdesmäki suoritti korkeakoulututkintonsa (FM) Turun yliopistossa vuonna 1986. Väitöksen alana on arkeologia. Lähdesmäki työskentelee Pirkanmaan maakuntamuseossa tutkijana.
Väittelijän yhteystiedot: p. 0409622129, ullah@utu.fi, ulla.lahdesmaki@tampere.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/lahdesmaki_ulla.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-718-4