Luonnollinen peptidi vähentää sydämen haitallista uudelleenmuovautumista infarktin jälkeen (Väitös: LL Christoffer Stark, 27.10.2017, kirurgia)

20.10.2017
Väitös

Lääketieteen lisensiaatti Christoffer Stark selvitti väitöstutkimuksessaan, että thymosiini beeta 4 -peptidi vähentää infarktialueen laajenemista ja sydämen vasemman kammion epäedullista uudelleenmuovautumista sydäninfarktin jälkeen. Väitöstutkimuksen tulokset lisäävät ymmärrystä peptidin toiminnasta ja auttavat suunnittelemaan sillä tehtäviä tulevia kokeiluja.

​Turun yliopiston tiedote 23.10.2017

Sydänsairaudet aiheuttavat maailmanlaajuisesti suuren tautitaakan. Koska sydämen parantumiskyky on rajallinen, tarvitaan sydänvaurioiden hoitamiseen uusia ja tehokkaampia hoitomuotoja. LL Christoffer Stark totesi kokeellisessa infarktimallissaan yhden kuukauden seuranta-aikana, että thymosiini beta 4 vähensi sydäninfarktialueen ja vasemman kammion laajenemista, kun peptidi ruiskutettiin suoraan sydänlihakseen. Hoidon jälkeen mitattiin verestä suurentuneita pitoisuuksia CD73-proteiinia, jonka on aikaisemmissa tutkimuksissa todettu suojaavan sydäntä.

Thymosiini vaikuttaa sydämen toimintaan monin tavoin

Stark tutki mRNA-sirutekniikkaa ja RT-PCR-menetelmää hyödyntäen myös muita mahdollisia thymosiinihoitoon liittyviä vaikutuksia. Väitöskirjassa käy esimerkiksi ilmi, että tulehdusta ja sidekudoksen muodostumista todennäköisesti säätelevän chitinase 3-like-1 -geenin ilmentyminen lisääntyi thymosiinihoidon jälkeen. Chitinase 3-like-1 voikin olla uusi thymosiinin suotuisiin vaikutuksiin liittyvä proteiini.

Stark selvitti tutkimuksessaan myös, miten thymosiini vaikuttaa sydämen toimintaan ja sidekudoslisään kokeellisen solunsalpaajahoidon aiheuttaman sydänvaurion jälkeen.
 
– Hoidon jälkeen sydämeen muodostunut sidekudos oli jonkin verran vähäisempää thymosiinilla hoidetussa ryhmässä verrokkiryhmään nähden, mutta tulos ei ollut merkitsevä, Stark kertoo.
 
Stark tutki myös, miten thymosiini vaikuttaa sydänlihassolukuolemaan sekä sydämen toimintaan ja verenkiertoon kokeellisessa sydänkirurgisessa mallissa, jossa sydämeen aiheutettiin niin sanottu iskemia-reperfuusiovaurio.
 
– Vasemman kammion toiminnassa todettiin vaurion jälkeen hyvin lievä parantuminen, mutta muissa sydänvaurion astetta mittaavissa tutkimuksissa ei todettu vaikutusta. Kävi kuitenkin ilmi, että thymosiini beeta 4 heikentää verihyytymän lujuutta ja aiheuttaa supistumisen vatsaontelon valtimoissa ja verisuonten laajenemisen sydämessä. Tämä on tärkeä tieto ajatellen peptidin mahdollista tulevaa käyttöä sepelvaltimotaudin yhteydessä, Stark korostaa.

Jatkotutkimuksia tarvitaan koko käyttöpotentiaalin selvittämiseksi

Thymosiini beeta 4 esiintyy luonnollisena lähes kaikissa solutyypeissä ja sen käytöstä on kirjallisuudessa positiivisia kokemuksia erilaisissa kokeellisissa sydänvauriomalleissa. Väitöskirjatutkimuksessaan Stark osoitti selkeän vaikutuksen ainoastaan sydäninfarktin jälkeen.

 – On edelleen epävarmaa, miten thymosiinihoito vaikuttaa muunlaisissa sydänvaurioissa ja etenkin kliinisissä tilanteissa. Lisäksi on epäselvää, mitkä ovat peptidin optimaaliset annostukset ja antotavat. Väitöskirjan tutkimustulokset lisäävät kuitenkin ymmärrystä peptidin toiminnasta ja auttavat suunnittelemaan tulevia kokeiluja peptidillä, Stark lisää.

***
 
LL Christoffer Stark esittää väitöskirjansa Insight on Thymosin Beta 4 in Animal Models of Myocardial Injury julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 27.10.2017 kello 12 (Turun yliopisto, Medisiina, Osmo Järvi -luentosali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
 
Vastaväittäjänä toimii dosentti Panu Taskinen (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Matti Laato (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.

LL Christoffer Stark on syntynyt vuonna 1985 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Borgå Gymnasiumissa Porvoossa vuonna 2004. Stark suoritti korkeakoulututkintonsa (LL) vuonna 2011 Turun yliopistossa. Väitöksen alana on kirurgia. Stark työskentelee Meilahden sairaalassa sydän- ja rintaelinkirurgiaan erikoistuvana lääkärinä.

Väittelijän yhteystiedot: p. 0407288851, christoffer.stark@utu.fi 
 
 
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.utupub.fi/handle/10024/143769
Luotu 20.10.2017 | Muokattu 23.10.2017