Lonkan tekonivelkomplikaatioiden hoito kannattaa keskittää (Väitös: LL Jari Mokka, 15.1.2016, lääketiede)

​Turun yliopiston tiedote 7.1.2016

Uudet implantit tulisi ottaa Suomessa käyttöön yliopistosairaaloiden tekonivelyksiköiden valvonnan alla. Tekonivelrekisteri on avainasemassa uusien tuotteiden arvioinnissa jo ennen kuin uusi tekonivelmalli vapautetaan laajaan käyttöön.

Tekonivelen ympärillä olevien murtumien hoito on vaativaa.  Myös luunpuutos lonkan tekonivelen uusintaleikkauksissa aiheuttaa hoidollisia haasteita. 

– Tekonivelkomplikaatioiden hoito tuleekin keskittää yksiköihin, joissa on tarvittava tietotaito tekonivel- ja murtumakirurgiasta, Turun yliopistossa väittelevä Jari Mokka korostaa.

Metalli-metalli on riskialtis liukupintapari

Mokka analysoi tutkimuksessaan yli kahdeksan tuhannen isonuppisen metalli-metalliliukupintaisen tekonivelen pysyvyyttä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä Suomen tekonivelrekisterin tietoihin perustuen.  Pysyvyystulokset olivat hyviä, mutta ne vaihtelivat merkittävästi eri mallien välillä jo lyhyelläkin aikavälillä.

– Metalli-metalliliukupintaan liittyvien ongelmien raportoinnin yleistyessä teimme myös taannehtivan tutkimuksen yksikkömme (TYKS) 80 ensimmäisestä ReCap- M2a-Magnum -tekonivelestä. Metallihierrekomplikaatio oli varsin yleinen löydös, jonka seurauksena kaikkien metalli-metalliliukupintaisten tekonivelten käyttö yksikössämme lopetettiin.

Metalli-muoviliukupinnalta irtoava muovipuru on biologisesti aktiivista ja aiheuttaa luun liukenemista eli osteolyysiä. Luun liukeneminen tekonivelen ympäriltä on edelleen osin ratkaisematon ongelma.

– Metalli-metalli- ja keraami-keraamiliukupintojen kuluminen on huomattavasti vähäisempää kuin tavanomaisessa metalli-muoviliukupinnassa.  Keraamisten liukupintojen ongelmana on materiaalin hajoaminen. Metalli-metalliliukupinta on teoreettisesti hyvä liukupari. Se on lähes kulumaton ja metallista voidaan valmistaa suuria nuppikokoja, joka mahdollistaa pienemmän riskin tekonivelen sijoiltaanmenolle. Biologiset riskit ylittävät kuitenkin teoreettiset hyödyt, ja metalli-metalliliukupinnan käyttöä ei suositella, Mokka sanoo.

Lonkan pinnoitetekonivelen ja isonuppisen metalli-metalliliukupintaisen tekonivelen käyttö yleistyi nopeasti viime vuosikymmenen aikana.

– Metalli-metalliliukupintoihin ja kartioliitoksiin liittyvä metallihierrekomplikaatio (adverse reaction to metal debris, ARMD) liityy lähes yksinomaan metalli-metalliliukupintoihin. Lisääntynyt tekonivelien modulaarisuus lisää metallihierrekomplikaatioiden riskiä. Luukato tekonivelen ympärillä johtuu useimmiten tulehduksesta, luun liukenemisesta (osteolyysi) tai murtumasta.

***

Lääketieteen lisensiaatti Jari Mokka esittää väitöskirjansa Bearing-spesific complications of total hip arthroplasty: characterization and treratment (Lonkan tekonivelen liukupinnalle tyypilliset komplikaatiot ja niiden hoito) julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 15.1.2016 klo 12.00 (T-sairaala, Johan Hartman -sali, Hämeentie 11, Turku).

Vastaväittäjänä toimii dosentti Minna Laitinen Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Hannu Aro. Tilaisuus on suomenkielinen.

LL Jari Mokka on syntynyt vuonna 1964 Oulussa ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1985 Lahden Yhteiskoulusta. Korkeakoulututkintonsa Mokka suoritti 1996 Turun yliopistossa. Nykyisin hän työskentelee ortopedina Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Väitöksen alana on lääketiede.

Väitöskirjan myynti: Turun yliopiston verkkokauppa UTUshop, https://utushop.utu.fi/c/2-annales-universitatis-turkuensis/