Lasten virtsatieinfektioiden jälkeisiä kuvantamistutkimuksia koskevissa ohjesäännöissä parantamisen varaa (Väitös: LL Marko Ristola, 25.11.2016, lastenkirurgia)
Kuluneen kymmenen vuoden aikana muotoilluissa ohjesäännöissä ei enää suositella, että pienten lasten virtsatieinfektioiden jälkeen tehtäisiin rutiinisti laajoja kuvantamistutkimuksia virtsan takaisinvirtauksen (vesikoureteraalinen refluksi, VUR) löytämiseksi. Turun yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus paljastaa, että näitä ohjesääntöjä noudattamalla saattaa jäädä löytymättä huomattava määrä merkittäviä diagnooseja.
Turun yliopiston tiedote 17.11.2016
Jo vuosikymmenten ajan pienten lasten virtsatieinfektioiden jälkeen on tehty laajojakin kuvantamistutkimuksia erityisesti VURin löytämiseksi. VUR-potilailla on todettu esiintyvän muuta väestöä enemmän virtsatieinfektioita sekä munuaisvaurioita, jotka voivat lopulta pahimmillaan johtaa verenpainetaudin kehittymiseen tai jopa krooniseen munuaisten vajaatoimintaan.
Nykytutkimuksen valossa VUR ei kuitenkaan välttämättä ole lapsen kannalta aivan niin vahingollista kuin aikaisemmin on ajateltu, eikä VURin hoidolla ole yhtä dramaattista vaikutusta munuaistoiminnan heikkenemisen estämiseen, kuin aiemmin oletettiin. Tämän uuden käsityksen myötä on muotoiltu lukuisia uusia ohjesääntöjä, jotka rajoittavat huomattavasti kuvantamistutkimuksia, jottei turhia, lapselle raskaita tutkimuksia tehtäisi yhtä usein.
– Tutkimme näiden strategioiden mahdollisia vaikutuksia siihen, miten paljon näitä ns. turhia tutkimuksia jäisi tekemättä tutkimuksia noudattamalla, ja toisaalta miten paljon VUR-diagnooseja ja muita tärkeitä diagnooseja jäisi tekemättä, Turun yliopistossa väittelevä Marko Ristola kertoo.
Brittiläisen National Institute for Health and Care Excellencen ohjesääntöjä noudattamalla VUR-tapauksista saattaa jäädä löytymättä jopa 47 %, vaikka toki suuri osa myös ns. ”turhista” tutkimuksista jäisi tekemättä. Yhdysvaltalaisen American Academy of Pediatricsin ohjesääntöjä noudattamalla noin 33 % VUR-tapauksista saattaa jäädä löytymättä.
– Toisin sanoen, yhdysvaltalaisia ohjeita noudattamalla hieman vähemmän VUR-tapauksia jää löytymättä, mutta luku on kuitenkin merkittävä. Lisäksi kuvantamistutkimuksissa voi löytyä muitakin anatomisia ja toiminnallisia poikkeuksia, kuin VURia, Ristola huomauttaa.
Ultraäänitutkimus yksin ei riitä
Väitöskirjassa tutkittiin myös, mitkä tekijät virtsatieinfektion jälkeen ennustavat poikkeavaa ultraäänikuvantamislöydöstä, VURia sekä virtsatieinfektioiden toistuvuutta. Tutkimuksessa muodostettiin pisteytyssysteemi, jonka avulla on mahdollista melko hyvin ennustaa VURin sekä etenkin korkea-asteisen VURin riskiä.
– Etenkin poikkeava ultraäänitutkimuslöydös, epätavalliset bakteerit virtsatieinfektion aiheuttajana sekä muuten epätyypilliset tai toistuvat virtsatieinfektiot ovat yhteydessä suurempaan VURin esiintyvyyteen.
Ristolan väitöstyössä tutkittiin myös, miten hyvin ultraäänikuvantamislöydös yksin ennustaa VURia miktiokystografiatutkimuksessa ja todettiin, että ultraäänitutkimus yksin ei ole riittävän tarkka löytämään potilaita, joilla on VURia, tai toisaalta myöskään tunnistamaan niitä potilaita, joilla ei ole VURia.
– Sen sijaan on otettava huomioon muitakin tekijöitä, kuten virtsatieinfektion aiheuttajabakteerit, virtsatieinfektion toistuvuus, sekä muut mahdolliset epätyypilliset tekijät infektioon liittyen, Ristola sanoo.
***
LL Marko Ristola esittää väitöskirjansa Ultrasonography alone is not enough to exclude vesicoureteral reflux in all small children after a urinary tract infection julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 25.11.2016 klo 12. (Tyks, U-sairaala, 12. krs, Lastenklinikan luentosali, Hämeentie 11, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Tuija Lahdes-Vasama (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Ilkka Helenius (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.
LL Marko Ristola on syntynyt vuonna 1989 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Vihdin lukiossa vuonna 2008. Korkeakoulututkintonsa (LL) Ristola suoritti Turun yliopistossa vuonna 2015. Väittelijä työskentelee plastiikkakirurgiaan erikoistuvana lääkärinä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Väitöksen alana on lastenkirurgia.
Väittelijän yhteystiedot: 050 550 5654, mtrist(at)utu.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/ristola_marko.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.doria.fi/handle/10024/125866