Kuritusväkivaltaepäilyihin liittyvissä viranomaiskäytännöissä suurta vaihtelua (Väitös: VTM Anna Heinonen, 23.1.2016, oikeussosiologia ja kriminologia)

​Turun yliopiston tiedote 15.1.2016

VTM Anna Heinonen tarkasteli oikeussosiologian ja kriminologian alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessaan Turun yliopistossa viranomaiskäytäntöjä kuritusväkivaltaepäilyissä. Heinonen toteutti tutkimuksensa Poliisiammattikorkeakoulussa, jossa hän työskentelee tutkijana. Väitöstutkimuksessaan Heinonen tarkasteli vanhempien lapsiinsa kohdistamaa kuritusväkivaltaa poliisin rikosilmoitus- ja esitutkinta-aineistojen sekä lastensuojelun asiakirjojen näkökulmasta.

‒ Kuritusväkivaltaan puuttumista vaikeuttaa se, että vanhemmilla on oikeus kasvattaa ja tietyissä tilanteissa jopa fyysisesti rajoittaa lastaan, mutta tuota valtaa ei saa käyttää liikaa. Arvioitaessa näitä vallankäytön tilanteita yksittäisen viranomaisen tulkinta siitä, mikä on väkivaltaa, korostuu. Kun kyseessä on vanhemman legitiimi oikeus käyttää valtaa, viranomaisen pitää arvioida tämän vallankäytön hyväksyttävyyden ja kohtuullisuuden rajoja. Tämä puolestaan osaltaan selittää, miksi kuritusväkivaltaepäilyjen rikosprosessuaalinen käsitteleminen ja ylipäätään ymmärtäminen rikoksiksi on joskus edelleen vaikeaa, Heinonen sanoo.

Tasapainoilua perinteisten kasvatuskäsitysten ja lakien välillä

Tutkimuksen mukaan poliisin ja lastensuojelun käytännöt kuritusväkivaltaepäilyissä ovat vaihtelevia. Perustelut, joilla väkivaltaepäilyt etenevät lastensuojelusta poliisille ja poliisilta syyttäjälle eivät ole yhdenmukaisia valtakunnallisesti. Viranomaisten toimintatapoihin ja päätöksentekoon vaikuttavat lakien lisäksi paitsi erilaiset ammatilliset roolit ja kulttuurit, myös erityisesti viranomaisten omat asenteet ja käsitykset siitä, mikä on väkivaltaa.

– Poliisin ja lastensuojelun toimintaa ohjaavat voimakkaasti lait, jotka määrittelevät, minkälainen teko täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Lait jättävät kuitenkin yksittäiselle viranomaiselle paljon harkintavaltaa. Tavoilla, joilla poliisi ja lastensuojelu suhtautuvat kuritusväkivaltaan, on suuri vaikutus siihen, miten kuritusväkivaltatapaukset etenevät lastensuojelu- ja rikosprosesseissa ja mikä näin ollen määritellään rikokseksi, Heinonen toteaa.

Lapsen etu ensisijalle

Kuritusväkivaltaepäilyjen käsittelemisessä on paitsi eroja viranomaisten kesken myös suuria alueellisia eroja. Heinonen peräänkuuluttaakin aiempaa yhdenmukaisempia ja johdonmukaisempia viranomaiskäytäntöjä, joihin voidaan päästä kouluttamalla viranomaisia ja lisäämällä tietoisuutta kuritusväkivallasta.

‒ Lapsen oikeusturva ja oikeuksien toteutuminen eivät koskaan saa riippua siitä, minkä poliisilaitoksen tai lastensuojelualueen alueella lapsi asuu.

Heinosen tutkimus osoittaa myös, että kuritusväkivaltatapauksissa aikuisen kertomukselle tapahtuneesta annetaan viranomaisprosesseissa paljon painoarvoa. Heinonen korostaa lapsen edun huomioimista ja lapsen oman mielipiteen kuulemista: aikuisen tulkinta siitä, mikä on väkivaltaa ja mikä on lapsen etu, ei saa korvata lapsen kuulemista.

Heinonen muistuttaa lopuksi, että viranomaisilla on erittäin tärkeä rooli kuritusväkivaltaan puuttumisessa ja lapsen oikeuksien toteutumisen varmistamisessa. Jos viranomaiset eivät puutu lieväksi tulkittuun väkivaltaan, on lapsi entistä haavoittuvammassa asemassa. On myös syytä kyseenalaistaa, miksi ”kuritusväkivalta” pitäisi erotella muusta väkivallasta, kun kyse juridisessa mielessä on kuitenkin lapseen kohdistuneesta pahoinpitelystä.

‒ Kun lapsi kokee väkivaltaa kotonaan, lapsen ehkä tärkein turvaverkko on vahingoittunut. Lasten oikeuksien ja tasavertaisuuden näkökulmasta hyväksyttävän kohtelun ja pahoinpitelyn välisen rajan tulisi olla vähintään samanlainen kuin arvioitaessa kahden aikuisen välistä väkivaltaa.

***

Valtiotieteiden maisteri Anna Heinonen esittää väitöskirjansa The Construction of 'Disciplinary' Violence Against Children - Social Workers', Police Officers' and Parents' Rationales julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 23.1.2016 klo 12.00 (Calonia, Cal1-luentosali, Caloniankuja 3, Turku).

Vastaväittäjänä toimivat professori Päivi Honkatukia Tampereen yliopistosta ja apulaisprofessori Suvianna Hakalehto Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Anne Alvesalo-Kuusi. Tilaisuus on suomenkielinen.

VTM Anna Heinonen on syntynyt vuonna 1988 Vantaalla ja kirjoittanut ylioppilaaksi 2006 Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukiosta. Korkeakoulututkintonsa Heinonen suoritti 2011 Turun yliopistossa. Nykyisin hän toimii tutkijana poliisiammattikorkeakoulussa. Väitöksen alana on oikeussosiologia ja kriminologia.