Kulttuuriperintö voi toimia yrityksen voimavarana (Väitös: FM, KTM Maarit Grahn, 25.1.2014, kulttuuriperinnön tutkimus)

​Turun yliopiston tiedote 16.1.2014

Historian merkitys yritysten voimavarana tunnistetaan, ja kansainvälisesti aihetta on myös tutkittu. Yrityshistoriallisen tiedon käyttöä yritysten strategisessa suunnittelussa, markkinoinnissa, identiteetin ja yrityskuvan rakentamisessa kuvataan käsitteellä history management. Suomessa aihetta on toistaiseksi tutkittu melko vähän

– Tutkimukseni on siten avaus uusille keskusteluille yrityksistä kulttuuriperinnön säilyttäjinä ja käyttäjinä, Grahn sanoo.

Grahn tutki A. Ahlström Osakeyhtiön ja Länsi-Suomessa sijaitsevan Noormarkun ruukin esimerkin valossa, miten historian käyttö ja perinteet ilmenevät perheyrityksen sisäisessä ja ulkoisessa toiminnassa sekä miten historiatietoisuus ohjaa yrityksen toimintaa, erityisesti paikallisen vaikuttavuuden näkökulmasta. Tutkimusajanjakso ulottuu 1800-luvun lopusta 2000-luvulle.

Grahnin mukaan tietoisuus ja ymmärrys historiasta saattaa ohjata yrityksen paikallistason toimintaa ja ylläpitää vastuuta paikallisyhteisöstä.

– Tästä on hyvänä esimerkkinä tarkastelemani yritys, joka on toiminut alkuperäisellä kotipaikallaan jo yli 140 vuotta. Paikallisia toimintoja on kehitetty, kun vanhat toiminnot ovat väistyneet. Kulttuuriperintöä on käytetty muutosten hallinnassa, Grahn sanoo.

2000-luvulla yritys hyödyntää kulttuuriperintöään liiketoiminnan resurssina, paikallisen liiketoiminnan ja matkailun kehittämisen lähtökohdista.

– Kulttuuriperinnön tuotteistaminen osoittaa, että perinteiden ja tunnesiteiden ohella perheyrityksen toimintaa ohjaavat myös strategiset ja taloudelliset tavoitteet. Historian käyttö ei siis tarkoita pysähtyneisyyttä tai taaksepäin katsomista. Historiaa tulee osata käyttää niin, että siitä on hyötyä tulevaisuuteen tähtäävälle toiminnalle, Grahn sanoo.

Grahn selvitti tutkimuksessaan myös yleisemmällä tasolla yrityksen historian käytön motiiveja ja tapoja.

– Historian käytön tavoitteena on ollut vahvistaa yrityksen hyväksyntää sidosryhmien keskuudessa Ulospäin, asiakkailleen ja ympäröivälle yhteiskunnalle, yritys pyrkii historiansa avulla antamaan itsestään kuvaa luotettavana ja jatkuvuuteen tähtäävänä liikekumppanina ja toimijana. Yrityksen sisällä historiaa on käytetty yhteisöllisyyden, me-hengen ja yhteisen identiteetin rakentamiseen, Grahn sanoo.

Niin sanottuja klassisia historian käytön muotoja ovat arkistot, museot, näyttelyt ja yrityshistorialliset julkaisut. 2000-luvulla internet on vakiintunut yritysten yhdeksi tärkeimmistä kanavista viestiä historiasta sidosryhmille, nykyisin yhä enemmän myös suurelle yleisölle.

Yhtiö perusti ensimmäiset teollisuusmuseonsa 1960-luvulla, ja alusta lähtien yhtenä museoiden perustamisen ja ylläpitämisen motiivina oli museoiden hyödyntäminen yrityksen suhdetoiminnassa. 1980-luvulla tapahtuneiden liiketoiminnan rationalisoinnin ja yrityskauppojen myötä yhtiö luopui useiden museoidensa ylläpidosta. 1990-luvulla yhtiö perusti kuitenkin vielä yhden näyttelyn, Ahlström Voyagen, Noormarkun ruukin vanhaan pajarakennukseen.

– Näyttelyn valmistumisen aikoihin yhtiö eli voimakasta kansainvälistymisen aikaa. Näyttelyn toteuttamista voikin tarkastella tietoisena yrityskuvan luomiskeinona, Grahn sanoo.

Yrityskulttuurin ulkoisia ilmenemismuotoja, artefakteja, ovat rakennukset ja yrityksen toimintaympäristö. Yritysarkkitehtuuria käytetään myös historiallisen yrityskuvan rakentamisessa. Yrityksen historiallisia juuria symboloivista rakennuksista tai paikoista, kuten Noormarkun ruukista, voikin Grahnin mukaan muodostua muistin paikkoja ja yrityksen "pyhiä paikkoja".

Tutkimuksen keskeinen käsite on perheyrityksen kulttuuriperintö. Siihen Grahn sisällyttää aineellisen kulttuuriperinnön ja menneisyyden kuvausten lisäksi yrityksen jatkuvuuteen, omistajuuteen, kotipaikkaan ja yhteiskuntavastuuseen liittyvät perinteet.

 

– Tutkimukseni vahvistaa aikaisemmissa perheyritystutkimuksissa esitettyjä ajatuksia siitä, että omistajuuteen ja jatkuvuuteen liittyvät perinteet ovat tärkeitä perheyrityksille. Esimerkkiyrityksessä perheyhtiön traditio on kestänyt, vaikka itse teollinen toiminta on vuosikymmenien kuluessa käynyt läpi suuria muutoksia, Grahn toteaa.

 

Tutkimus osoittaa toisaalta myös, miten historia ja syvälle juurtuneet perinteet saattavat toisinaan toimia hidasteena. Esimerkiksi Grahn nostaa yhtiön pääkonttorin sijainnin. Suuryrityksen pääkonttori sijaitsi 1960-luvun lopulle saakka Noormarkussa, kaukana Etelä- ja Itä-Suomessa sijainneista tuotantolaitoksista.

 

– Tämä on oiva esimerkki siitä, miten vahva historia ja perinteet saattavat synnyttää organisaatioissa tietynlaista hitautta ja jäykkyyttä, Grahn sanoo.

 

Perheyhtiön jatkuvuudelle on asettanut haasteita monille pitkäikäisille perheyrityksille tyypillinen ilmiö: suvun laajentuminen ja perheyhtiön kasvaminen sukuyhtiöksi. Suvun rooli onkin muuttunut, kun perhejohtajuudesta on siirrytty sukuomistukseen.

 

**

 

Lauantaina 25. tammikuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Porin yliopistokeskus, Aud125, Pohjoisranta 11 A, Pori) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Pirjo Maarit Grahnin väitöskirja ”Perheyhtiö ja paikallisuus. A. Ahlström Osakeyhtiön historian perintö Noormarkussa”. Virallisena vastaväittäjänä toimii dosentti Marko Paavilainen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Outi Tuomi-Nikula.

 

FM Maarit Grahn on syntynyt Ulvilassa vuonna 1963 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Ulvilan lukiosta 1982. Hän on valmistunut kauppatieteiden maisteriksi Vaasan korkeakoulusta 1987 ja työskennellyt vuosina 1987–2002 liike-elämän palveluksessa, osuuspankki- ja K-ryhmissä. Filosofian maisteriksi Grahn valmistui 2006 Turun yliopistosta. Väitös kuuluu kulttuuriperinnön tutkimuksen alaan.