Koulukiusaamista voidaan vähentää vaikuttamalla luokan ja koulun ilmapiiriin (Väitös: PsM Silja Saarento, 12.6.2015, psykologia)

​Turun yliopiston tiedote 4.6.2015

Silja Saarento keskittyi psykologian väitöskirjassaan luokka- ja kouluyhteisön merkitykseen oppilaidenvälisessä kiusaamisessa. Luokan normeilla ja oppilaiden toiminnalla kiusaamistilanteissa on selkeä vaikutus kiusaamisen yleisyyteen.

– Kiusaamisen riski on suurin luokissa, joissa vallitsee myönteinen asenne kiusaamista kohtaan ja joissa kiusatun tukemisesta uskotaan koituvan itselle ikäviä seurauksia. Tällaisissa luokissa kiusatun puolustaminen on harvinaista, kiusaajien kannustaminen puolestaan tavallista, Saarento kertoo.

Myös opettajien rooli on merkittävä.

– Kiusaamista on vähemmän luokissa ja kouluissa, joissa oppilaat uskovat opettajiensa suhtautuvan tuomitsevasti kiusaamiseen. Kiusatuista taas näyttää usein tuntuvan, ettei opettaja pahemmin välitä asiasta.

Luokka- ja kouluympäristön demografisten tekijöiden kuten oppilasmäärän tai etnisen ja sukupuolijakauman vaikutuksista ei juurikaan ole näyttöä. Havainnot ovat vaihdelleet tutkimuksesta toiseen.

– Tutkimukset eivät tue esimerkiksi yleiseltä tuntuvaa arkikäsitystä, jonka mukaan pienet luokat tai pienet maaseutukoulut olisivat turvapaikkoja kiusaamiselta, Saarento kertoo.

Lisänäyttöä KiVa Koulu -ohjelman periaatteille

Kiusaamista pidetään nykyisin ryhmäilmiönä, jonka motivaattorit ovat vahvasti sidoksissa ryhmän toimintaan. Koulukiusaaja saattaa tavoitella luokassaan valtaa tai näkyvyyttä. Toisaalta yhden tai kahden luokkatoverin kiusaaminen porukalla saattaa luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta luokassa, jossa yhteishenki on heikoissa kantimissa.

Suomen kouluissa on levinnyt laajaan käyttöön Turun yliopistossa kehitetty kiusaamisenvastainen toimenpideohjelma KiVa Koulu. Ohjelman tavoitteena on vaikuttaa luokka- ja kouluyhteisöihin niin, että kiusaamisesta saatavat sosiaaliset palkkiot ja siten motivaatio kiusaamiseen vähenisivät. KiVa Koulun teoreettinen tausta saa tukea Saarennon väitöskirjan osatutkimuksesta, jossa tarkasteltiin ohjelman vaikutusmekanismeja.

– Ohjelmaa käyttävissä kouluissa oppilaiden kiusaamisenvastaiset asenteet vahvistuivat. Oppilaat myös huomasivat, että kiusaamisen kannustamisen tai hiljaisen hyväksymisen sijaan entistä useampi luokkatoveri puolusti kiusattuja.

Oppilaat kokivat myös opettajien suhtautuvan kiusaamiseen entistä kielteisemmin. Nämä muutokset johtivat kiusaamiskäyttäytymisen vähenemiseen, mikä puolestaan selitti luokkatasolla vähempää kiusatuksi joutumista.

– Vaikka perimmäinen vastuu kiusaamiseen puuttumisesta on aikuisilla, lasten ja nuorten voimauttaminen kiusaamisen vastustamisessa on tutkimuksen mukaan tärkeää, Saarento huomauttaa.

Tähän tarvitaan ymmärryksen lisäämistä kiusaamiseen liittyvistä ryhmäilmiöistä ja mahdollisuuksia harjoitella, miten olla menemättä mukaan kiusaamiseen ja miten puolustaa kiusattuja.

Kiusaamisenvastainen kasvatus myös kodin ja harrastusryhmien asia

Yksi kiusaamisenvastaisen työn haasteista on kiusaamisen tunnistaminen. Saarento havaitsi luokkien välillä eroja siinä, miten hyvin luokkatoverit tunnistavat kiusaamista kokeneet oppilaat. Tiedetään myös, että vain osa kiusaamistapauksista tulee kouluissa aikuisten tietoon. Oppilaita tulisikin kuunnella hyvin herkällä korvalla – myös kouluissa, joissa kiusaaminen on jo saatu vähenemään.

Saarennon mukaan on tärkeätä, että näyttöön perustuvat koulukiusaamisen ennaltaehkäisyn ja siihen puuttumisen keinot juurtuvat osaksi koulujen toimintakulttuuria. Tutkija suosittelee kiinnittämään huomiota koululaisten kasvuympäristöihin kokonaisvaltaisesti.

– On tärkeää, että kiusaamisasiat otetaan puheeksi myös kodeissa ja mietitään, mitä jokainen voi tehdä, jos kiusaamista sattuu omalle tai luokkatoverin kohdalle. Tärkeitä yhteistyötahoja kiusaamisenvastaisessa työssä olisivat myös esimerkiksi iltapäiväkerhot ja harrastusryhmät. Varhain aloitettu kiusaamisenvastainen kasvatus kantaa toivon mukaan hedelmää opiskelu- ja työelämään saakka, Silja Saarento sanoo.

***

Perjantaina 12. kesäkuuta 2015 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Arcanum, Arc1-auditorio, Arcanuminkuja 4, Turku) julkisesti tarkastettavaksi PsM Silja Saarennon väitöskirja Conceptualizing and counteracting the bullying dynamic: Classroom and school contexts matter (Kiusaaminen ja siihen puuttuminen: Luokka- ja koulukonteksteilla on väliä). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Dorothy Espelage Illinoisin yliopistosta Urbana-Champaignesta, Yhdysvalloista ja kustoksena professori Christina Salmivalli Turun yliopistosta.

PsM Silja Saarento on syntynyt vuonna 1988 ja kirjoittanut ylioppilaaksi 2007 Nousiaisten lukiosta. Psykologian maisteriksi Saarento valmistui 2011 Turun yliopistosta. Väitös kuuluu psykologian alaan.

Väitöskirjan myynti: Turun yliopiston verkkokauppa UTUshop, https://utushop.utu.fi/c/2-annales-universitatis-turkuensis/