Korkea kuluriski voi saada yksityishenkilön karttamaan asiansa tuomioistuinkäsittelyä (Väitös: OTK Satu Saarensola, 13.5.2017, prosessioikeus)
Satu Saarensola tutkii Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan oikeudenkäyntikulujen jakautumista riita-asian oikeudenkäyntimenettelyssä. Tutkimus paljastaa, että häviäjä maksaa -periaate on vuonna 1993 tapahtuneen riita-asian oikeudenkäyntimenettelyn uudistamisen jälkeen juurtunut tiukasti suomalaiseen oikeuskulttuuriin. Tämän vuoksi erityisesti taloudellisesti tai muutoin heikommassa asemassa olevien yksityishenkilöiden tuomioistuimeen ja oikeuksiin pääsy on usein vaakalaudalla.
Turun yliopiston tiedote 3.5.2017
Suomen perustuslain 21 §:n mukaan oikeuksiin pääsyn ensimmäinen edellytys on pääsy tuomioistuimeen. Pääsy tuomioistuimeen on taattu myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa. Tuomioistuimeen ja oikeuksiin pääsyä rajoittavat kuitenkin suuri kuluriski ja korkea prosessikynnys.
– Yksityishenkilöt eivät useiden kymmenien tuhansien eurojen kuluriskin pelossa uskalla aina tuoda asioitaan tuomioistuimen ratkaistavaksi. Ongelmallista tämä on erityisesti silloin, kun kysymys on muista kuin väärinkäyttötarkoituksessa nostetuista kanteista ja kun vaatimusten menestymismahdollisuudet perusteluiden valossa ovat vähäistä suuremmat, Turun yliopistossa väittelevä Satu Saarensola sanoo.
Kohtuullisuussäännöstä ei juurikaan apua
Tuomioistuimella on myöntämisestä huolimatta mahdollisuus niin sanotun kohtuullisuussäännön nojalla omasta aloitteestaan alentaa taloudellisesti tai muutoin heikommassa asemassa olevan yksityishenkilön maksettavaksi tulevia oikeudenkäyntikuluja. Tällainen tilanne voi olla silloin, kun asianosaiset ovat taloudellisesti tai muutoin eriarvoisessa asemassa, esimerkiksi silloin, kun yksityishenkilön vastapuolena on yhtiö tai julkisyhteisö, ja kun asian merkitys yksityishenkilölle on suurempi kuin asian merkitys vastapuolena olevalle yhtiölle tai julkisyhteisölle. Tällaisesta on kysymys muun muassa silloin, kun vastakkain ovat työpaikkansa menettänyt työntekijä ja työsuhteen päättänyt työnantaja tai liikenneonnettomuudessa vammautunut vakuutettu ja vakuutuskorvausten maksamisesta kieltäytynyt vakuutusyhtiö.
Tuomioistuimet eivät kuitenkaan käytännössä aina alenna oikeudenkäyntikuluja tällaisissa tilanteissa. Syynä siihen on paitsi kohtuullisuussäännön tulkinnanvaraisuus, myös tuomioistuinten kulukysymyksissä omaksuma passiivinen rooli.
– Kun tilannetta ei hahmoteta oikeudellisesti asianmukaisesti tai kun säännön soveltaminen jää riippuvaiseksi siitä, osaako asianosainen tai asiamies vedota sääntöön, vaarana on, että säännön käytännön merkitys jää vähäiseksi. Näin on käynyt taloudellisesti tai muutoin heikommassa asemassa olevan yksityishenkilön suojaksi säädetyn kohtuullisuussäännön kanssa, Saarensola toteaa.
Yksityishenkilöiden asemaa voitaisiin parantaa lainsäädäntöä muuttamalla
Ratkaisuksi suuren kuluriskin ja korkean prosessikynnyksen kanssa kamppaileville yksityishenkilöille Saarensola tarjoaa väitöstutkimuksessaan niin kohtuullisuussäännön kuin muunkin sääntelyn kehittämistä. Jotta kokonaiskulut pysyisivät yksittäistapauksessa kohtuullisina, Saarensola ehdottaa, että oikeudenkäymiskaareen otettaisiin uudet säännöt asian aktiivisesta hallinnoinnista sekä asianosaisten etukäteen laatimista ja tuomioistuimen hyväksymistä kustannusarvioista. Koska tämä ei yksinään ole riittävää, Saarensola ehdottaa, että kohtuullisuussääntö muotoillaan niin, että taloudellisesti tai muutoin heikommassa asemassa oleva yksityishenkilö ei asian hävitessään lähtökohtaisesti joudu täysimääräisesti vastuuseen taloudellisesti tai muutoin vahvemmassa asemassa olevan yhtiön tai julkisyhteisön oikeudenkäyntikuluista.
– Vain lainsäädäntöä muuttamalla voidaan parantaa taloudellisesti tai muutoin heikommassa asemassa olevien yksityishenkilöiden tuomioistuimeen ja oikeuksiin pääsyä, Saarensola korostaa.
***
OTK Satu Saarensola esittää väitöskirjansa Oikeudenkäyntikulut ja kohtuullisuus. Tutkimus kulujen jakautumisesta taloudellisesti tai muutoin eriarvoisten asianosaisten kesken julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 13.5.2017 klo 12 (Turun yliopisto, päärakennus, Tauno Nurmela -sali, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Timo Saranpää (Lapin yliopisto) ja kustoksena professori Tuomas Hupli (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.
OTK Satu Saarensola on syntynyt vuonna 1966 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Nokian lukiossa 1985. Saarensola suoritti korkeakoulututkintonsa (OTK) Turun yliopistossa vuonna 1992. Väitöksen alana on prosessioikeus. Saarensola työskentelee Pirkanmaan käräjäoikeudessa käräjätuomarina.
Väittelijän yhteystiedot: p. 0500 730 536, satu.saarensola@co.inet.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/saarensola_satu.jpg
Väitöskirja on julkaistu painettuna. Väitöskirjan myynti: https://www.lakimiesyhdistys.fi/