Kokeellista runoutta kannattaa lähestyä osien merkityksinä kokonaisuuden tulkitsemisen sijaan (Väitös: FM Elina Siltanen, 31.1.2014, englannin kieli)

Elina Siltanen esittää englannin kielen alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessaan, että lukijan ei kannata yrittää hahmottaa kokeellisia nykyrunoja kokonaisuuksina. Siltasen tutkimuskohteina on pääasiassa John Ashberyn (s. 1927), Lyn Hejinianin (s. 1941) ja Ron Sillimanin (s. 1946) teoksia.

‒ Kokeellista nykyrunoutta pidetään yleisesti vaikeana. Runot, jotka koettelevat totutun rajoja, herättävät helposti vastareaktion, kun runon lukeminen ei olekaan suoraviivainen tapahtuma, joka johtaa selkeän merkityksen löytämiseen, Siltanen sanoo.

Hän jatkaa, että vaikka nykykirjallisuudentutkimus ei enää painotakaan yhtenäisen merkityksen löytämistä, akateemisten tulkintojen oletetaan kuitenkin olevan johdonmukaisia ja yhtenäisiä.

Kokeellisen runouden lukeminen on erilaisten mahdollisuuksien pohtimista

Siltasen tutkimat runot on pääasiassa kirjoitettu selkeällä arkikielellä, mutta runojen rakenne ei noudata totuttuja polkuja.

‒ Runoista ei ole yksiselitteisesti löydettävissä yksittäistä ajatusta, merkitystä tai juonta. Ne ovat toisteisia ja hajanaisia, eikä niistä ole hahmotettavissa selkeää yksittäistä puhujaa, ”minää”, joka vahvistaisi runon merkityksen.

Siltanen esittääkin väitöskirjassaan, että moniäänisen kokeellisen runouden lukemista voidaan ajatella yhteisöllisenä tapahtumana.

‒ Yhteisöllisen lukemisen perustana on ajatus siitä, että sen sijaan että yrittää hahmottaa runoa kokonaisuutena, lukija voi pohtia suhdettaan sekä muihin lukijoihin että runon yksittäisiin osiin, sen sanoihin, lauseisiin tai säkeisiin. Tällöin lukemisen ei tarvitse olla vaikeaa arvoituksen ratkaisemista vaan erilaisten mahdollisuuksien pohtimista. Lukija voi esimerkiksi etsiä tekstistä narratiivisia kohtia, mutta yhtä lailla kiinnittää huomiota epäjohdonmukaisuuksiin. Joskus voi tarkastella tietyn lauseen kontekstia ja seuraavalla kerralla pohtia sitä yksinään.

Yhteisöllisessä lukemisessa lukija ja kirjoittaja ovat samalla viivalla, molemmat lukijoita suhteessa tekstiin.

‒ Runoja luetaan usein useammin kuin kerran, ja toisaalta myös itse kirjoittaja on jo kirjoitusprosessin aikana lukija suhteessa omiin teksteihinsä. Samoin akateeminen kirjallisuudentutkija on ennen kaikkea lukija.

Yhteisöllistä lukemista voidaan soveltaa muillakin alueilla

Elina Siltanen korostaa, että kun lukeminen nähdään mahdollisuuksien pohtimisena, runot tarjoavat uusia mahdollisuuksia myös sekä teoreettisten ajatusten kehittelemiseen totutuista poikkeavilla tavoilla että arkisen kielenkäytön tutkimiseen.

‒ Tutkimus lähtee siitä oletuksesta, että Ashberyn, Sillimanin ja Hejinianin kokeelliset runot erityisesti pyrkivät haastamaan lukijaa suhtautumaan runoihin monipuolisina yhteisöllisinä tiloina. Johtopäätöksenä on kuitenkin, että tämänkaltaista lukemista voitaisiin soveltaa myös muihin, jopa perinteisempiinkin, runoihin, vaikka lukemistapahtuman yksityiskohdat ovat eri tekstien kohdalla erilaiset.

Elina Siltanen on tehnyt väitöskirjansa kaksoistutkintosopimuksella Turun yliopistossa ja Luleå tekniska universitetissa Ruotsissa.

***

Perjantaina 31. tammikuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (päärakennus, Tauno Nurmela -sali, Yliopistonmäki) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Elina Tuulikki Siltasen väitöskirja ”Hard Work? Reciprocal Communication in Contemporary American Experimental Poetry” (Vaativaa työtä? Molemminpuolinen vuorovaikutus kokeellisessa amerikkalaisessa nykyrunoudessa). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori emeritus Charles Molesworth (Queens College, The City University of New York) ja kustoksena professori Joel Kuortti.

FM Elina Siltanen on syntynyt 1982 Harjavallassa ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 2001 Harjavallan lukiosta. Filosofian maisteriksi hän on valmistunut 2008 Turun yliopistosta. Väitös kuuluu englannin kielen alaan.