Kodin suojelutaikuus oli entisaikojen kotivakuutus (Väitös: FM Sonja Hukantaival, 12.11.2016, arkeologia)

​Turun yliopiston tiedote 3.11.2016

Sonja Hukantaipaleen arkeologian alan väitöskirjassa suomalainen esimoderni maailmankuva raottuu rakennusten suojelurituaalien kautta. Aineistoina ovat arkeologiset löydöt ja arkistoihin kerätty kansanperinne. Rakennustöiden aikana talon tai esimerkiksi navetan rakenteisiin piilotettiin esineitä tai eläinten luita, joilla uskottiin olevan taikavoimaa. Vaihtoehtoisesti esineet olivat lahjoja, joilla suostuteltiin talon haltiaolentoa huolehtimaan talon onnesta.

– Erityisesti rakenteisiin tahallisesti piilotetut rahat olivat usein kodinhaltialle annettuja uhrilahjoja.  Kynnyksen alle kätketyn kirveenterän tai veitsen puolestaan uskottiin olevan tehokas ase sisälle pyrkivien pahantahtoisten olentojen ja voimien estämiseen. Uuniin muurattu hevosenkallo sen sijaan karkotti talosta syöpäläiset, kuten luteet ja russakat, Turun yliopistossa väittelevä Hukantaival kertoo.

”Suojaksi naapurin ja vieraan pahennusta vastaan” – Naapurikateus pelotti

Uskomusten ajatellaan helposti liittyvän vain arkipäivästä eroavaan ”tuonpuoleiseen” maailmaan. Väitöstutkimus kuitenkin osoittaa, että rakennuskätköt liittyivät ihmisten jokapäiväisiin huoliin ja erityisesti yhteisöissä oleviin sosiaalisiin jännitteisiin.

– Kansanperinneaineistosta käy hyvin ilmi, että pelätty noita ei ollut mikään lastensadun fantasiaolento, vaan ihan tavallinen kateellinen naapuri. Negatiivisten tunteiden, kuten vihan ja kateuden, uskottiin jo sellaisinaan voivan aiheuttaa todellista vahinkoa.

Ikivanhaa perinnettä

Väitöskirjassa rakennuskätköjä on tarkasteltu Suomen historiallisella ajalla, eli keskiajalta eteenpäin. Muualla Euroopassa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että tapa kätkeä esineitä rakennuksiin on ollut tunnettu jo kivikaudelta lähtien.

– Kätkemisen merkitykset ovat silti voineet muuttua pitkän historiansa aikana moneen otteeseen. Sosiaalisesta paineesta johtuneen noituuden pelko on ollut vähemmän merkittävää yhteisöissä, joissa on ollut mahdollista muuttaa hankalaksi koetusta naapurista kauemmaksi. Väljemmin asutuilla alueilla kätkeminen on suuntautunut enemmän luonnonvoimien kanssa toimeentulemiseen, Hukantaival toteaa.

Sammakkoarkkuja kirkoissa

Väitöstutkimuksessa käy ilmi, että kotitalouden kätköperinteen lisäksi myös esimerkiksi kirkkoihin on kätketty esineitä. Näistä erikoisimpia ovat pienoisarkkuihin haudatut sammakot, joita on löytynyt useammasta suomalaisesta kirkosta, mukaan lukien Turun tuomiokirkosta.

– Sammakkoarkkutaika on tehty kun jonkin vahingon uskottiin olevan tuntemattoman noidan aiheuttama. Taian ajateltiin lähettävän pahantahtoinen energia takaisin noidalle, aiheuttaen jopa noidan kuoleman, Hukantaival valottaa.

***

FM Sonja Hukantaival esittää väitöskirjansa “For a witch cannot cross such a threshold!" Building concealment traditions in Finland c. 1200–1950 julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 12.11.2016 klo 12.00 (Turun yliopisto, Geotalo, luentosali 404, Akatemiankatu 1, Turku).

Vastaväittäjänä toimii dosentti Peter Carelli (Lundin yliopisto) ja kustoksena professori Jussi-Pekka Taavitsainen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen.

FM Sonja Hukantaival on syntynyt vuonna 1977 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Puolalanmäen lukiossa vuonna 1997. Korkeakoulututkintonsa (FM) Hukantaival suoritti Turun yliopistossa vuonna 2006. Väittelijän erikoisalana on kansanuskon arkeologia. Väitöksen alana on arkeologia.

Väittelijän yhteystiedot: p. 050 563 4709, sonja.hukantaival@utu.fi  

Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/hukantaival_sonja.JPG

Väitöskirja on julkaistu sekä painettuna että sähköisenä: https://www.doria.fi/handle/10024/125606