Kipulääkitys on tärkeää pienille lapsille, joilla vanhemmat epäilevät äkillistä välikorvatulehdusta (Väitös: LL Johanna Uitti, 9.3.2018, lastentautioppi)

​Turun yliopiston tiedote 5.3.2018

LL Johanna Uitti käytti väitöstutkimuksessaan Turun yliopistollisen keskussairaalan lasten ja nuorten klinikan Pikkunorsu-tutkimusaineistoa, joka on kerätty vuosina 2006–2009. Tutkimukseen otettiin mukaan alle 3-vuotiaita lapsia, joilla vanhemmat epäilivät äkillistä välikorvatulehdusta.

Uitin väitöstutkimus osoitti, että vanhemmat arvioivat kipumittareita käyttäessään korvakivun kohtalaiseksi tai vaikeaksi 80–90 prosentissa tapauksia riippumatta siitä, todettiinko äkillinen välikorvatulehdus vai ei. Jos vanhemmat eivät olleet käyttäneet kipumittareita, he raportoivat lääkärin haastattelussa kivun kohtalaiseksi tai vaikeaksi vain 56–65 prosentilla lapsista.

– Vanhemmat käyttivät kivun arvioinnissa kasvokipumittaria, joka sisältää kuusi erilaista kivun voimakkuutta kuvastavaa kasvonilmettä. Lisäksi vanhemmat arvioivat lapsensa kipua FLACC-mittarilla, jossa havainnoidaan lapsen kasvonilmeitä, alaraajojen asentoa, kehon liikkeitä, itkua ja rauhoitettavuutta, Uitti kertoo.

– Pienten lasten kipua saatetaan herkästi aliarvioida, koska he eivät vielä itse osaa sanallisesti ilmaista kipuaan. Tästä syystä kipulääkettä pitäisi antaa herkästi kaikille pienille lapsille, joilla vanhemmat epäilevät korvatulehdusta riippumatta siitä, todetaanko äkillinen välikorvatulehdus vai ei. Myös kuumeettomille lapsille pitäisi antaa kipulääkettä aiempaa herkemmin, Uitti painottaa.

Kipumittareiden käyttöä ei ole aiemmin tutkittu lapsilla, joilla on äkillinen hengitystieinfektio tai välikorvatulehdus.

– Kipumittarit pitäisi ottaa käyttöön kliinisessä työssä vanhempien tuodessa lapsensa korvatulehdusepäilyn takia lääkäriin, jotta lapsen kipu ei jäisi huomiotta ja hoitamatta, Uitti suosittelee.

Molemminpuolisen ja toispuolisen välikorvatulehduksen oirekuvissa ei merkittävää eroa

Uitti totesi väitöstutkimuksessa myös, että molemminpuolista ja toispuolista välikorvatulehdusta sairastavien lasten oirekuvat eivät vakavuudeltaan juurikaan eronneet toisistaan. Kuumetta todettiin 54 prosentilla molemminpuolista ja 36 prosentilla toispuolista välikorvatulehdusta sairastavista lapsista.

Molemminpuolista välikorvatulehdusta on perinteisesti pidetty kliinisesti vaikea-asteisempana kuin toispuolista välikorvatulehdusta, ja sitä on suositeltu hoidettavaksi herkemmin antibiooteilla.

– Tutkimustulos painottaa sitä, että antibioottihoidon aloituspäätöksen pitäisi aina perustua lapsen yleisvointiin, eikä siihen, onko korvatulehdus tois- vai molemminpuolinen, Uitti toteaa.

Virusinfektio vaikuttaa oireisiin

Uitin väitöstutkimuksen tulosten perusteella kuumeella oli yhteys hengitystieviruksiin lapsilla, joilla epäiltiin äkillistä välikorvatulehdusta. Kuumeen todettiin olevan vahvasti yhteydessä muun muassa influenssavirukseen, jota on viime viikkoina todettu epidemiaksi asti.

– Tutkimukseni perusteella näyttää siltä, että äkillinen välikorvatulehdus ei ensisijaisesti määritä lapsen oireita, vaan oireiden kehittymiseen vaikuttaa senhetkinen virusinfektio, Uitti pohtii.

Uutta lääkärikäyntiä parin päivän kuluttua diagnoosista ei tarvita, jos yleisvointi on paranemassa

Uitti selvitti väitöstutkimuksessaan myös yleisvoinnin ja korvatulehduslöydösten paranemisen yhteyttä niillä 158 lapsella, joilla todettiin äkillinen välikorvatulehdus ja joille ei heti aloitettu antibioottia välikorvatulehduksen hoidoksi.

– Jos lapsen vointi oli seurannassa selvästi paranemassa, korvatulehduslöydösten paheneminen oli erittäin epätodennäköistä. Tulehdus paheni vain kolmella prosentilla lapsista. Sen sijaan lapsilla, joiden vointi ei alkanut parantua tai huonontui, peräti kolmasosalla korvatulehduslöydöksetkin pahenivat, Uitti selittää.

Tutkimustulos vahvistaa ja selkiyttää Suomen äkillisen välikorvatulehduksen Käypä hoito -suosituksen linjauksia. Niiden mukaan lapsi, jolla on todettu äkillinen välikorvatulehdus ja jolle ei ole aloitettu antibioottihoitoa, tulisi tutkia uudelleen 2–3 päivän kuluttua välikorvatulehdusdiagnoosista, jos lapsen vointi ei ole selvästi paranemassa. Toista tutkimuskäyntiä ei siis tarvita, mikäli lapsen vointi ei ole huonontunut.

– Tutkimustuloksen perusteella on aiempaa helpompi ja turvallisempi seurata lapsen vointia ilman, että antibioottihoito aloitetaan välittömästi kaikille lapsille, Uitti huomauttaa.

Kaikkein tärkein asia äkillistä välikorvatulehdusta sairastavan lapsen hoidossa on hyvä kipulääkitys sekä yleisvoinnin seuranta.

– Riippumatta siitä, onko välikorvatulehdukseen aloitettu antibiootti vai ei, lääkäriin pitää olla yhteydessä, mikäli lapsen vointi ei parane tai huononee, Uitti muistuttaa.

***

LL Johanna Uitti esittää väitöskirjansa Role of symptoms in the diagnosis and management of acute otitis media in young children julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 9.3.2018 klo 12 (Tyks, U-sairaala, Lastenklinikan luentosali, Kiinamyllynkatu 4-8, Turku).

Vastaväittäjänä toimii dosentti Marjo Renko (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Terho Heikkinen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.

LL Johanna Uitti on syntynyt vuonna 1981 ja kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseon lukiossa vuonna 2000. Uitti suoritti korkeakoulututkintonsa (LL) Turun yliopistossa vuonna 2007. Väitöksen alana on lastentautioppi. Uitti työskentelee Turun yliopistollisen keskussairaalan lasten ja nuorten klinikalla erikoistuvana lääkärinä.

Väittelijän yhteystiedot: p. 040-5436 112, jmuitt@utu.fi

Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/uitti_johanna.jpg

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7129-9