Kilpirauhasen lieväkin toimintahäiriö saattaa olla haitallinen (Väitös: LL Ville Langén, 5.1.2018, sisätautioppi)
Etenkin subkliinisen eli orastavan vaiheen vaiheen häiriöt kilpirauhasen toiminnassa ovat väestössä yleisiä. LL Ville Langén havaitsi Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan vähäisen yhteyden kilpirauhasen liika- ja vajaatoiminnan ja suurentuneen kokonaiskuolleisuuden välillä. Lisäksi jo subkliinisellä vajaatoiminnalla oli hienoinen yhteys suurentuneen sydänperäisen äkkikuoleman riskin kanssa.
Turun yliopiston tiedote 3.1.2018
Kilpirauhashormoni vaikuttaa lähes kaikkien kudosten toimintaan. Sen vaikutusta elimistössä kuvaa käänteisesti tyreoideaa (=kilpirauhasta) stimuloivan hormonin (TSH) pitoisuus, joka on tärkein verikoe tavallisimpien kilpirauhasen toimintahäiriöiden diagnostiikassa. LL Ville Langénin väitöskirjatutkimus selvitti TSH:n yhteyksiä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin ja päätetapahtumiin. Väitöskirjatutkimuksessa määritettin myös uusi viitealue TSH:lle. Tutkimusaineisto perustui kansalliseen laajaan, 8028 tutkittavaa käsittäneeseen Terveys 2000 -väestötutkimukseen ja saman aineiston jatkoseurantaan, Terveys 2011 -tutkimukseen.
Tutkimustuloksista apua kilpirauhasen toimintahäiriöiden täsmälliseen määritykseen Suomessa
TSH:n viitealue on ratkaisevassa asemassa kilpirauhasen liika- ja vajaatoiminnan diagnosoimisessa. Väitöskirjatyössä määritettiin TSH:lle uusi viitealue 0.4–3.4 mU/L, jonka yläraja on noin 1.0 mU/L:n verran Suomessa ja maailmalla tavallisimmin käytössä olevaa ylärajaa matalampi. Aiemmin on pienemmässä pohjoismaisessa ei-satunnaistetussa NORIP-aineistossa kuvattu samankaltainen viitealue, jonka Langénin väitöskirjatutkimus nyt vahvisti suuressa väestöpohjaisessa suomalaisia aikuisia kuvaavassa satunnaisotoksessa. Langénin väitöskirjatutkimuksessa TSH määritettiin yleisesti Suomessa käytetyllä Abbott Architect ci8200 -menetelmällä.
– On kuitenkin äärimmäisen tärkeää muistaa, että jos verikokeella todetaan viitealueen ulkopuolella oleva TSH-pitoisuus, löydöstä ei voi yksinään automaattisesti pitää perusteena kilpirauhashoidon aloitukselle, vaan ratkaisun pitää aina perustua kokonaisvaltaiseen potilaan tilanteen arvioon ja maailmalla hyväksyttyihin hoitokäytäntöihin, Turun yliopistossa väittelevä Langén huomauttaa.
TSH:n pitoisuuden eroilla vähäinen yhteys sydän- ja verisuonitautien keskeisiin riskitekijöihin
TSH-pitoisuuden 1 mU/L:n nousu oli poikkileikkausasetelmassa yhteydessä 0.5 mmHg:n verran korkeampaan alaverenpaineeseen, mutta vain miehillä. Lisäksi niillä tutkittavilla, joilla oli korkea mutta vielä normaali TSH-pitoisuus, esiintyi todennäköisemmin verenpainetautia kuin tutkittavilla, joilla mitattiin matala viitealueen sisällä oleva TSH-tulos. TSH ei kuitenkaan ennustanut verenpainetaudin ilmaantumista 11 vuoden seuranta-asetelmassa.
Tutkittavilla todettiin poikkileikkausasetelmassa vastaavanlaisia vähäisiä yhteyksiä myös TSH:n ja valtimotautiriskiä lisäävän lipidi- eli rasva-arvoprofiilin välillä.
Kilpirauhasen vaikutuksella vähäinen U-kirjaimen mallinen yhteys kuolleisuuteen
Väitöskirjatyössä havaittiin, että kuolleisuus oli pienintä niillä tutkittavilla, joiden TSH-pitoisuus oli viitealueella ja joilla oli täten todennäköisesti normaali kilpirauhasen toiminta. Lisäksi jo subkliinisellä kilpirauhasen vajaatoiminnalla oli hienoinen merkitsevä yhteys suurentuneen sydänperäisen äkkikuoleman riskin kanssa.
– Väitöskirjatutkimuksessa ei erikseen määritetty täsmällistä TSH-pitoisuuden tasoa, jolla riski alkaa suurentua, joten tuloksesta ei voi päätellä, että jo lievästi suurentunut TSH-arvo viittaisi suurentuneeseen kuolemanriskiin. Tarvitaankin laajempia jatkotutkimuksia TSH:n riskirajojen määrittämiseksi, Langén painottaa.
TSH:n ja valtimotautiriskin välillä ei voitu todeta yhteyksiä, eikä suurentuneen kuolemanriskin tarkempi mekanismi tullut tutkimuksessa esille. Kilpirauhasen vajaatoimintaan on yhdistetty aiemmassa kirjallisuudessa sidekudoksen lisääntymistä eli fibrotisoitumista sydämessä. Langén toteaakin, että tämä mahdollinen yhteys saattaisi paitsi osaltaan selittää väitöskirjatyön tuloksia myös tarjota uusia tärkeitä kysymyksiä alan jatkotutkimuksille.
***
LL Ville Langén esittää väitöskirjansa Thyroid-stimulating hormone: reference range and relation to cardiovascular risk julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 5.1.2018 klo 12 (Turun kaupunginsairaala, luentosali, Luolavuorentie 2, Talo 1 C, 20810 Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Leo Niskanen (Helsingin ja Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori Risto Kaaja (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.
LL Ville Langén on syntynyt vuonna 1977 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Klassikon lukiossa Turussa vuonna 1996. Lääketieteen lisensiaatin korkeakoulututkintonsa Langén suoritti Turun yliopistossa vuonna 2002. Väitöksen alana on sisätautioppi. Langén työskentelee Turun kaupunginsairaalassa sekä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa sisätautien ja geriatrian erikoislääkärinä.
Väittelijän yhteystiedot: ville.langen@utu.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/langen_ville.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7061-2