Keskustelu sotilaspolitiikasta Venäjän sanomalehdistössä ei ole yksipuolista (Väitös: FM Olli-Matti Mikkola, 13.12.2014, venäjän kieli)
Turun yliopistossa väittelevä Olli-Matti Mikkola tutki väitöskirjassaan yhdeksässä venäläisessä sanomalehdessä käytyä keskustelua Venäjän asevoimien kehityksestä.
Turun yliopiston tiedote 4.12.2014
‒ Venäjä aloitti vuonna 2008 mittavan sotilasreformin, jonka tarvetta Venäjän johto perusteli lisääntyneiden uhkien lisäksi asevoimien sisäisillä syillä. Venäjä ei ollut onnistunut asevoimien kehittämisessään Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Kalusto oli vanhaa, henkilöstön osaaminen rapautunut ja toiminta tehotonta. Kyse on ollut pysyvistä haasteista kuten taloudesta, johtamisesta ja henkilöstön osaamisesta. Reformin täydellinen onnistuminen edellyttäisi näiden haasteiden jatkuvuuden katkaisemista, Olli-Matti Mikkola taustoittaa.
Väittelijän mukaan asevoimat ei vastannut suorituskyvyltään muuttuvaa sodan kuvaa kenties enemmän, mitä Venäjän ulkopuolella on ymmärretty. Viholliset haetaan Yhdysvalloista ja Natosta, mutta samalla ihannoidaan niiden tapaa käydä sotaa, Mikkola huomioi.
Lehdistön tavoitteet eivät yksin tiedonvälityksellisiä
Mikkolan venäjän kielen alaan kuuluva väitöstutkimus on monitieteinen. Kielitieteellisessä kehyksessä se tarjoaa tietoa kielen ja diskurssin roolista päätöksenteossa, yhteiskuntatieteellisessä kehyksessä venäläisestä mediasta ja päätöksentekojärjestelmästä sekä sotatieteellisessä kehyksessä asevoimien kehityksestä ja sotilaspolitiikasta.
Kielenkäyttöä Mikkola tutki ennen kaikkea vallankäytön ja ideologioiden näkökulmasta.
‒ Jokaisen lausunnon kohdalla oli syytä kysyä, miten se toimii vallankäytön näkökulmasta. Lehdistön tavoitteet eivät ole pelkästään tiedonvälityksellisiä, ne kumpuavat omistajien arvomaailmojen eroista. Yksi tavoite on heikentää tai vahvistaa hallinnon legitimiteettiä.
Tutkija huomauttaa, että usein oletetaan kaiken tiedonvälityksen Venäjällä olevan yksipuolista.
‒ Tutkimukseni osoittaa, että sanomalehdistössä näin ei ole. Kritiikkiä esitetään puolin ja toisin. Sanomalehdistössä esiintyvä kritiikki ei kuitenkaan valitettavasti heijasta kokonaiskuvaa venäläisestä mediasta, sillä televisiossa ei kritiikkiä sallita, Mikkola sanoo.
Lehdistössä esiintyy itsesensuuria
Mikkolan tutkimuksen mukaan sanomalehdet vaikuttavat harjoittavan itsesensuuria.
‒ Esimerkiksi vakavasti otettavaa ylimpään valtionjohtoon kohdistuvaa arvostelua ei juuri esiinny. Sanomalehdet ovat ymmärtäneet sellaisen seuraukset, joita voivat olla esimerkiksi kapeneva toimintavapaus hallinnollisin toimenpitein.
Sen sijaan kritiikkiä kohdistetaan reformin suunnitteluun, tiedotukseen ja demokraattisen päätöksenteon puutteeseen.
‒ Lehdistö on jakautunut hallintoa tukeviin ja sitä vastustaviin sanomalehtiin. Analyyttisemmin aiheesta uutisoivat ne sanomalehdet, jotka eivät nähneet länsimaita Venäjän uhkana ja nostivat esille avoimuuteen ja demokratiaan liittyviä asioita. Sanomalehdistön rooli mediakentässä on kuitenkin liian pieni, jotta hallintoon suuntautuvalla kritiikillä olisi merkitystä enemmistön mielipiteeseen. Televisiolla on eniten vaikutusta.
Johtajat puntaroivat sanansa tarkasti
Mikkola huomauttaa, että Venäjän asevoimia ja sotilaspolitiikkaa koskevaa venäläistä uutisointia on ongelmallista tarkastella ilman eri osapuolten intressien huomiointia.
‒ Lähteiden yksipuolinen seuraaminen tai yksittäisten uutisten ja lausuntojen ”nieleminen” sellaisinaan johdattavat päätelmät kestämättömään suuntaan. Johtajat huomioivat oman asemansa kaikissa lausunnoissaan. He pohtivat, mitä asioita ja miten asiat kannattaa sanoa, jotta oma asema ei kansan silmissä heikentyisi. Tähän liittyy esimerkiksi viholliskuvan luominen Yhdysvalloista ja Natosta, sillä siihen kansa on tottunut jo Neuvostoliiton aikana. Ajatteleeko Venäjän johto todella Yhdysvaltojen tai Naton hyökkäävän Venäjälle kuten antaa kansansa ymmärtää, siihen minulla ei ole vastausta, Mikkola sanoo.
***
Lauantaina 13. joulukuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Publicum, Pub3-auditorio, Assistentinkatu 7, Turku) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Olli-Matti Mikkolan väitöskirja ”Sotilaspolitiikka Kremlin Olympoksella. Venäjän sotilasreformin diskursiivinen rakentuminen venäläisessä sanomalehdistössä 2008-2012”. Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Mika Lähteenmäki Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Riitta Pyykkö Turun yliopistosta.
FM Olli-Matti Mikkola valmistui filosofian maisteriksi 2007 Turun yliopistosta. Hän toimii tutkijana Puolustusvoimissa. Väitös kuuluu venäjän kielen alaan.