Keskikesä antaa yksioikoisen kuvan Saaristomeren vedenlaadusta (Väitös: FM Tapio Suominen, 24.6.2015, maantiede)

​Turun yliopiston tiedote 18.6.2015

Keskikesällä Saaristomeren tilanne voi näyttää lohduttomalta. Rannikon lähellä vedet ovat sameita ja ulompana levät voivat peittää merenpinnan. Lähellä rannikkoa huonoon näkösyvyyteen vaikuttavat jokien tuomat savi ja humusaineet, ulompana voimakkaimmin planktonlevät.

Tapio Suominen tarkastelee väitöstutkimuksessaan muun muassa sameuden vaihtelua Saaristomerellä avovesikauden aikana satelliittikuvien perusteella. Alueiden väliset erot ovat pienimmillään heinä-elokuussa. Suurimmillaan ne ovat alkukesällä, kun kevään kasviplanktonit ovat jo hävinneet ja ulomman saaristovyöhykkeen sinilevät eivät vielä ole runsastuneet.

– Sisäsaaristossa vedet ovat sameita ja sameus vaihtelee epäsäännöllisesti. Välisaaristossa vaihtelu on suurta, mutta silti kehitys toistuu vuosittain samankaltaisena. Ulompana sinilevät samentavat vesiä säännönmukaisesti, mutta varsin lyhyen aikaa keski- ja loppukesällä, Suominen kertoo.

Veden suolapitoisuus on keskimäärin alhaisin keväällä ja nousee loppukesää kohti, mutta tämäkään vaihtelu ei toistu kaikilla alueilla samanlaisena. Itämeren altaan laajemmat vaihtelut, kuten viime talven Tanskan salmien läpi virrannut suolainen vesi, peittävät suolapitoisuuden vuodenaikaisvaihtelun helposti alleen.

– Yleistysten tekemisessä on oltava varovainen, kun veden ominaisuuksia kuvaavia havaintotietoja käytetään tutkimuksen taustatietoina, Suominen muistuttaa.

Vedenlaadun vaihtelu vaikuttaa seurantaan ja hoitoon

Vuodenaikaisvaihtelun alueellinen erilaisuus vaikuttaa mielikuviin Saaristomeren tilasta, mutta Suomisen mukaan sillä on merkitystä myös vesien tilan seurannan ja tutkimuksen kannalta. Tilan seuranta puolestaan vaikuttaa hoidon ohjaamiseen.

– Kesän mittaan tapahtuva vaihtelu on hyvin tutkijoiden tiedossa, mutta suurten vuodenaikaisvaihteluiden vuoksi pitkäaikaismuutosten seuraaminen edellyttää vertailukelpoisia, vuosittain samaan aikaan kerättyjä havaintoja. Tavallisesti heinä-elokuussa toistettava vuosittainen otanta voi johtaa erilaisiin johtopäätöksiin kuin eri vuodenaikoina tehtävä vertailu, Suominen sanoo.

Saaristomeren alueellisesti vaihtelevissa vesissä kattavaa ja tiheästi toistettavaa otantaa ei Suomisen mukaan käytännössä voida toteuttaa pelkästään vesinäyttein, vaan avuksi tarvittaisiin myös satelliittikuvia ja erilaisia automaattisia mittalaitteita.

Ilmaston lämpenemisen ja rehevöitymisen seurauksia on vaikea ennakoida

Rehevöityminen ja ilmaston lämpeneminen aiheuttavat vedenlaatuun vaikeasti ennakoitavia pitkäaikaismuutoksia, kun taas päivittäisen sään vaikutukset ovat lyhytaikaisia.  Alueen voimakas vuodenaikaisuus säätelee myös Itämeren vuodenkiertoa. Vesien lämpötila vaikuttaa muun muassa veden kerrostuneisuuteen ja aineiden kiertoon. Yhdessä auringon valon määrän kanssa se ohjaa biologista tuotantoa, joka on vuorovaikutuksessa vesien fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien kanssa.

– Saaristomeren vesien dynamiikkaan vaikuttavat lisäksi vedenalaiset kynnykset ja saaret, jotka ohjaavat vesien kulkeutumista. Saaristomeren sijainti Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden välissä sekoittaa entisestään tilannetta. Vesissä on nähtävissä kaksi vaihettumaa, rannikolta ulospäin ja etelästä pohjoiseen. Saaristomeri ei siis ole pelkästään saarten, vaan myös altaiden ja vesimassojen mosaiikki, Suominen toteaa.

Suomisen mukaan alueiden luokittelu koko vuodenaikaiskehityksen mukaan edellyttää useiden, toisiaan alueellisesti ja ajallisesti täydentävien aineistolähteiden käyttöä. Vuodenaikaisvaihteluiden alueellinen vertailu avaa kuitenkin uusia näkökulmia rannikkovesitutkimukseen, ja se saattaa auttaa selvittämään Saaristomeren vedenlaatuun vaikuttavien tekijöiden syy-seuraus suhteita.

***

Keskiviikkona 24. kesäkuuta 2015 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (päärakennus, Tauno Nurmela -sali, Yliopistonmäki, Turku) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Tapio Suomisen väitöskirja Lounaisen Suomen rannikkovesien spatiotemporaaliset ominaisuudet (Spatiotemporal features of coastal waters in southwest Finland). Virallisina vastaväittäjinä toimivat apulaisprofessori Timo Kumpula Itä-Suomen yliopistosta ja tutkimuspäällikkö Timo Huttula Suomen ympäristökeskuksen Vesikeskuksesta, kustoksena dosentti Petteri Alho Turun yliopistosta.

FM Tapio Suominen on syntynyt vuonna 1971 ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1990 Juhana Herttuan lukiosta Turusta. Filosofian maisteriksi Suominen valmistui 1998 Turun yliopistosta. Väitös kuuluu maantieteen alaan.

Väitöskirjan myynti: Turun yliopiston verkkokauppa UTUshop, https://utushop.utu.fi/c/2-annales-universitatis-turkuensis/